Chisinau

Saavuin Chisinauhun (lausutaan kish-i-nau) viime tiistaiaamuna siinä kuuden kieppeillä. Rajalla tapahtuneen säätämisen (jouduin siis neuvottelemaan engalntia puhumattomien rajapoliisien kanssa siitä, miksi haluan Moldovaan tulla) takia yö oli mennyt ohi nukkumatta, joten olin enemmän kuin onnellinen kun hostellin mukava työntekijä lupasi mulle nukkumapaikan saman tien. 

Nukuttuani aamupäivän lähdin sitten suht virkein silmin katselemaan, että mille se Chisinau oikein näyttää. Ja kyseessä on siis todella hämmentävä paikka. Valtiohan on nykyisin virallisesti demokratia, mutta valtaa pitävä kommunistinen puolue pitää käytännössä kaikkea valtaa näpeissään. Kuten uutisissa on viime aikoina kerrottu, mielipiteen vapaus ei ihan pelitä ja opposition edustajia on nakeltu aika surutta vankilaan. 

Köyhin ja rikkain kansanosa elävät todella eri maailmoissa. Chisinaun pääkadulla eli Str Stefan cel Marella silmääpitävät ajelevat Lexuksilla, kun muutamat korttelin päässä talot murenevat silmissä. Eli jos joku itkee että Suomessa on suuret tuloerot niin tervemenoa vaan Moldovaan katsomaan, että mitä se todellisuudessa on. 

Poliittisesti epävakaan tilanteen takia joka nurkalla pyörii jonkinnäköistö virkavallan edustajaa, joka armeijan miehiä tai poliiseja. Ja tässä tapauksessa se ei todellakaan luo turvallista tunnetta.

Moldova ei ole kovin merkittävä matkailumaa, minkä huomaa ihan käytännössäkin siitä, ettei esimerkiksi postikortteja meinaa saada mistään. Viimein löysin niitä ihan postitoimistosta ja sain lähetettyä läpykät maailmalle. 

Jännittäviä matkamuistoja sen sijaan löytää helposti, esimerkiksi yllä olevassa kuvassa olevalta kirpparilta, joka sijaitsee ihan keskustassa. Mukaan sieltä tarttui rannerengas, Moldova-t-paita ja 50-vuotiasta Moldovan sosialistista valtiota juhlistava pinssi. Taisivat nyhtää minulta, tyhmältä turistilta ylihintaa, mutta en sitten kehdannut rueta tinkaamaan kun kyseessä on kuitenkin Euroopan köyhin valtio ja ihan mielellään tuin sitten paikallista yrittäjyyttä vähän ylimääräisesti.

Chisinaun kauppatori on todella huumaava paikka. Aidattu alue ei oikein ulkopuolelta näytä millekkään, mutta sisällä odottaa melkoinen kakofonia, kun ahtaiden kojujen välissä tuntuu poukkoilevan puoli kaupunkia. Ja toriltahan saa ihan mitä vaan, aina vaatteista huonekalujen kautta eläviin kanoihin. Kuvassa ollaan sisätiloissa eli torin juusto- ja maitohallissa, jossa ei ilmeisesti uskota jääkaappeihin. Sen verran tymäkkä haju oli vastassa. 

Lapin kultaa olisi saanut jostakin, mutta en sitten viitsinyt lähteä etsimään baaria tarkemmin.

Neuvostoaikaisia muistomerkkejä on yhä joka paikassa, eikä vallassa olevilla kommunisteillä varmasti olekaan mitään kiirettä niitä purkaa pois. Kuva sankarihautausmaalta, jossa kuolleille sotilaille omistettua ikuista liekkiä vartioivat neuvostohenkisiin univormuihin pukeutuneet sotilaat. Ja muistomerkkihän muodostaa ylhäältä katsoen punaisen tähden.

Tässä olisi saanut otattaa itsestään kuvan täytetyn eläimen kanssa. Oikeanpuoleisen pää on porolta, mutta jos joku keksii että mistä elukasta tuo loppuvartalo on niin saa 10 pistettä ja papukaijamerkin.

Tässä näitä hilpeitä sotilaita. Hämmentävää on muuten se, että naispoliisien virka-asuun kuulvat korkokengät ja että he kantoivat mukanaan isoja käsilaukkuja. On varmaan ihan käytännöllisin mahdollinen työasu.

Oppositio protestoi sisäministeriön edessä. Olisin halunnut mennä lähemmäksi seuraamaan, mutta kuten sanottua, poliisi on nakellut mielenosoittajia putkaan tasaiseen tahtiin eikä minulla ollut oikein mielenkiintoa lähteä tutustumaan moldovalaiseen vankilalaitokseen.

Romanian ja Moldovan rajalla piti vaihtaa junaan eri 'renkaat', koska maissa käytetään eri leveitä raiteita.

Chisinau oli ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka, koska moista ulkoilmamuseota harvoin näkee. Mutta kyllä mulle taitaa yksi kerta elämässä riittä silti.

Loppumatkan vaiheista kerron lisää myöhemmin.

Viszlat, Sanna