Bucarestiin matkasin sunnuntaina pikkubussin kyydissa Karpaattien vuoriston lapi, ja maisemat olivat kylla upeat. Tie mutkitteli lumihuippujen lapi, ja kanssamatkustajia taisi huvittaa kun bussin ainoa turisti rapsi kuvia koko ajan.
Noista upeista maisemista Bucarestiin saapuminen olikin melkoinen shokki. Sanotaan nyt vaikka niin, etta jos Budapest on elakkeelle jaanyt supermalli (hieno vertaus, en muista mista kuulin) niin Bucarest on kuin rappiokierteeseen ajautunut ex-missi. Joka puolella nakee merkkeja siita, etta aikoinaan paikka on ollut todella kaunis, mutta yhden henkilon urpoilujen takia kaikki onkin sen jalkeen alkanut menna pain mantya.
Ja tuo yksi henkilohan on Ceaucescu. Tottakai munkin piti sitten kayda siella "Kansan palatsissa", joka nykyaan toimii Romanian parlamenttitalona ja kongressikeskuksena. Niin etta jos on liikaa rahaa niin sielta vaan huonetta vuokraamaan. Ja niitahan nimittain piisaa: rakennuksen pinta-ala on hysteeriset 330 000 neliometria ja huoneita loytyy rapiat 3000. Netista voi kukin tahollaan etsia muuta numeerista faktaa, mutta mainittakoon viela etta koko pytinkia oli suunnittelemassa 700 (!) arkkitehdin tiimi ja eraan salin portaat piti hajottaa ja tehda uusiksi 5 kertaa kun herra C:n mielesta niiden kavely tuntui liian raskaalle. Tsiisus.
Turvatoimet parlamentissa olivat raskaat, esimerkiksi passi piti jattaa respaan kierroksen ajaksi. Onneksi kierros oli kuitenkin opiskelijalle ilmainen. Ja ihan vaan vinkkina, niita opiskelijakortteja ei ainakaan meilla tarkastettu ollenkaan joten voi kokeilla pummia sinne jos vaan nayttaa nuorelle. Kuvaamisesta olisikin sitten pitanyt maksaa 30 leuta, joten paatin lepuuttaa omaa kameraa ja ostin kaupasta 21 leulla lehden jossa oli kuvia rakennuksesta. Paljon parempi investointi oli se.
Eipa mun pokkari kylla olisikaan tehnyt oikeutta sille marmorin ja kullan ilotulitukselle. Pelkka kristallikruunujen maara veti ihan sanattomaksi, ja ainoa ajatus oli etta ei tassa ole mitaan jarkea. Kaunistahan siella oli, mutta kun muistaa miten Romanian kansa karsi taman megalomaanisen pompelin takia niin kylla ihan ahdisti.
Palatsin edesta lahtee B-Dul Unirii, josta Ceaucescu haaveili Pariisin Champs Elyseeta hienompaa kavelykatua. Nyt tuo katu on vain reunustettu betonitaloilla, joiden liikehuoneistot kumisevat tyhjyyttaan. Melko karua sanoisinko. Palatsin tilalta siis kaadettiin 10 000 rakennusta, jotta saatiin tarpeeksi laania ja "taantumukselliset", vanhat talot kumottua. Kumma, miten se edistyksellinen betoni ei kelvannut Ceausescun - siis anteelksi, kansan palatsiin...
Bucarestista suuntasin eilen illalla yobussilla Chisinauhun, Moldovan paakaupunkiin. Niinkuin jokainen uutisia seuraava tietaa niin taalla on nyt jokseenkin herkkaa poliittisesti (itseasiassa nytkin kuuluu jotain mekkalointia ulkoa), joten rajatarkastus oli melkoista nipotusta. Kaikilta Romanian kansalaisilta vaadittiin viisumi, ja mun piti kayda rajapoliisin kanssa juttelemassa siita etta miksi oikein olen Moldovaan tulossa. Ne oletettavasti luuli, etta olen jonkin sortin mellakkaturisti ja tulossa tanne aiheuttamaan kaaosta. No, paastivat silti lapi kun kirkkain silmin vannoin etta lomallahan mina vaan...
Aamukuudelta sitten paastiin perille, ja etsin ihanan hostellini jossa paasin unettoman yon jalkeen torkkumaan aamupaivaksi. Chisinaun touhuista lisaa myohemmin.
Viszlat, Sanna
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti