Öiset kolinat

Elämään ei nähtävästi tarvitse muuta jännitystä, jos sattuu asumaan unkarilaisessa opiskelija-asuntolassa. Katothan täällä ovat jo aiemmin uhanneet tipahdella niskaan ja palohälytys rämähtää itsekseen päälle keskellä yötä, mutta toissa yönä saatiinkin jo ihan uudenlaisia elämyksiä.

Heräsin joskus yhden maissa yöllä siihen, kun viereisestä huoneesta kuului ihan hillitöntä kattilan pauketta ja naurua. Ajattelin tietysti, että siellä on jotkut spontaanit bileet menossa ja könysin äkäisenä ovelle meuhkaamaan, että mitä helkkaria siellä oikein riehutaan? No, siinä kävi sitten ilmi että kyseisen huoneen ikkuna oli ovesta käyneen vedon (!) vaikutuksesta tipahtanut vieressä olleelle sängylle, eivätkä asukit saaneet sitä itsekseen paikalleen aseteltua. Olivat sitten hakeneet pari espanjalaista jätkää avuksi, ja nämä sitten yrittivät korjata ikkunaa käyttäen apunaan kyniä ja paistinpannua!

Ihmeen kaupalla ikkuna sitten saatiinkin takaisin raameihin. Seuraavana aamuna korjaushemmot saapuivat paikalle, ja römisteltyään huoneessa pari minuuttia olivat sitä mieltä että homma on nyt ok ja huoneessa on nyt turvallista asua. Ööö... Vähän jännittää nyt itseäkin että koska tuo akkuna pätkähtää naaman päälle. Pitää varmaan siirtyä nukkumaan pää jalkopäässä. 

Lisäksi täällä on liikkunut tyyppejä, jotka 'vitsillä' pöllivät muiden jääkaapeista juustoa ja kaljaa. Minä olen ollut vähän nihkeä solumme ulko-oven lukitsemisen kanssa, koska jos oikeasti tulee tulipalo niin avaimien kaivelu keskellä yötä on aika pelottava ajatus. No, yksi yö heräsin huoneemme oven ulkopuolelta kuuluneeseen kolinaan ja ajattelin heti, että nyt ne rosmot pöllii meitin sapuskat ja päätin napata ne kiinni verekseltään. Ryntäsin, riuhtaisin sen auki ja - siellähän se baarireissulta palaileva kämppis teki leipää ja näytti todella säikähtäneeltä yllätyshyökkäykseni johdosta. Minä meninkin sitten vaan tyytyväisenä takaisin nukkumaan. 

Viime yönä espanjalaiset pitivät taas omia käytäväbileitään, ja hyvänä jekkuna olivat päättäneet teljetä yhden solun oviaukon huonekaluilla. Ihan jännä jäynä, mutta solujen ovet aukeavat sisäänpäin...

Että tällasta tänään.

Viszlat, Sanna

Taiteen eteen on kärsittävä

Opiskelua Pécsissä on jäljellä enää kuukauden verran, ja joitain lopun merkkejä on jo ilmassa. Huomenna pidetään Erasmus-opiskelijoiden final presentation, eli esitelmä siitä, että millaista se elämä on täällä oikein ollut. 

Tungin mukaan esitelmää tekevään porukkaan. Mun ja kämppiksen vastuulle jäi muilta kerättyjen valokuvien ja videonpätkien editoiminen jotenkin katsottavaan muotoon. Windows Movie Maker on tämän proggiksen aikana kirottu jo moneen kertaan alimpaan helvettin, mutta nyt ollaan lopulta voiton puolella. 

Loput porukasta taas filmailevat draamallisempaa osuutta esitelmään, eli jonkin sortin lyhytelokuvapläjäys on huomiseksi valmistumassa. Alla pätkä videon teosta.

Vaikea käsittää, että aikaa täällä on tosiaan enää se 31 päivää jäljellä! Ja tänä aikana pitäisi vielä tapahtua niin paljon ja tehdä niin paljon kouluhommia, että sekin vähä menee varmasti nopeasti. Toukokuun aikana on tulossa vielä kaksi sukulaispossea Unkariin vierailemaan, joten pitäisi jonkinlaisia turistioppaan elkeitäkin osoittaa. 

No, takaisin Movie Makerin kimppuun. Se näyttää nyt toipuneen edellisestä hepulikohtauksestaan.

Viszlat, Sanna

Hippikohtaus alkaa tästä

Jos joku on miettinyt jostain hassusta syystä että mistä se vihreä raita tulee Unkarin lippuun, niin se ei johdu ainakaan ympäristön arvostuksesta. Sydäntä nimittäin välillä kylmää, miten täällä ei kierrätys ynnä muu maapalloystävällinen toiminta oikein pelitä. 

Esimerkiksi ihan sellainen perusjuttu kuin pullojen palautus kauppaan ei kuulu täällä ollenkaan toimintakulttuuriin, vaan niin muovi- kuin lasipullotkin, samoin kuin tölkit, laitetaan surutta samaan roskikseen muiden törkyjen kanssa. Kuulemma kaupoissa periaatteessa jonkinlainen systeemi on, mutta ei automaatin kautta niinkuin Suomessa. Pitää kuulemma etsiä myyjä ja mennä asioimaan kaupan takahuoneeseen, jossa kirjoitetaan asiasta kuitti joka viedään sitten kassalle. Pitää varmaan joku kerta piruuttaan kokeilla käytännössä. No, tasapuolisuuden nimissä sanottakoon että käsittääkseni tämä homma ei oikein Pohjois-Maiden ulkopuolella tahdo toimia muuallakaan.

Roskiksia löytyy meidänkin asuntolasta tasan yhdenlaisia eli sekajäteastioita. Yllä olevassa kuvassa keittiön lajittelupolitiikkaa: siellä on porkkanankuoret, muovirasiat ja pyyhe (ei näy kuvassa kunnolla) sulassa sovussa. Tämä pönttö löytyy vaihtarikerroksen keittiöstä, mutta kun täällä ei oikeasti ole minkäänlaista lajittelua niin eipä siinä mitään voi. 

Valoja täällä on ilmeisesti pidettävä koko ajan päällä, ja tästä olen kuullut unkarilaisten itsensäkin itseään soimaavan. Keskellä päivää kauniissa luonnonvalossa kylpevään luokkahuoneeseenkin on pakko läimästä ne kaameat loisteputkivalot päälle, ihan vaan kun niin voi tehdä. 

Ihan oma asiansa on sitten rakennusten lämmitys. Budapestissa WestEndin kauppakeskuksessa oli Venäjän maakaasubolemiikin aikaan lappun, jossa valiteltiin kun ei pystytty vähäisen energiansaannin takia pitämään yllä 26 asteen sisälämpötilaa. Siis kahdenkymmenenkuuden! Kuka hullu edes haluaa käydä kiertelemässä kauppakeskuksessa jossa vallitsee tuollainen trooppinen ilmasto? Nyt siellä on taas palattu tähän 'normaaliin' lämpötilaan, valitettavasti.

Viszlat, Sanna

PS. Se vihreä palkki lipussa tarkoittaa muuten toivoa. Toivotaan nyt että täälläkin herätään ympäristöasioissa.

Yllätysfestarointia

Tänä viikonloppuna järjestettiin Pécsissä PEN-festarit eli Pécsin yliopistopäivät. Nelipäiväisillä festareilla esiintyi lähinnä unkarilaisia bändejä jotka ovat minulle olleet tähän asti valitettavan tuntemattomia suuruuksi. Alunperinhhän minun ei edes pitänyt mennä koko festareille, mutta taivuin sitten lopulta ja hauskaahan tuolla oli. 

PEN järjestettiin kaupungin keskustan ulkopuolella vanhassa nahkatehtaassa, ja festarialue koostui kolmesta eri telttalavasta. Tapahtumaa sponsoroi muuten Kopparberg-siiderifirma, joten me suomalaiset tietysti riemuissamme luulimme saavamme siideriä sieltä. Ja pöh. Eivät ymmärtäneet baaritiskillä koko kysymystä.

Suosikkini oli eilen esiintynyt unkarilainen Quimby, jonka esiintymiskieli on unkari, vaikka ei se menoa haitannut. Siellä me Erasmuslaiset riekuttiin sulassa sovussa paikallisten kanssa. Kaikessa viikonlopun tohinassa onnistuin hajottamaan jalkani: vasemmassa isovarpaassa on sellainen euron kolikon kokoinen sinivioletti pahkura. Ei tuo varmaan murtunut ole, vähän arka se on silti.l Hajonneen varpaan lisäksi festareilta tarttui mukaan esiintymisteltasta 'pudonnut' OTP-pankin mainosjuliste. 

Ensi viikolla ovat jo edessä jäähyväisillalliset, mikä tuntuu vähän hätiköidyltä kun suurimmalla osalla on edessä lähes kuukausi opiskelua. Koska tämä osuu vappuaatolle, ajattelimme suomalaisporukalla viettää vappua sitten perjantaina eli varsinaisena vappupäivänä. Luvassa on simaa, serppentiiniä ja ilta paikallisessa rokkibaarissa Toxicissa.

Viszlat, Sanna

Paluu arkeen ja pakerrukseen

Lomailun jälkeen tämä viikko on mennyt kouluhommissa. Näin kesän lähestyessä opettajat pistävät meidät vääntämään loputtomalta tuntuvan määrän esitelmiä, ryhmätöitä ja raportteja, ja heti kun niistä on päästy, alkavat kokeet.  Työläin mutta samalla ehdottomasti mielenkiintoisin proggis pitää tehdä markkinoinnin kurssille: meidän pitää suunnitella kattava mainoskampanja vuoden 2011 Euroviisuille. Tämä nyt onneksi tehdään ryhmissä, joten työ ei ole ihan liian iso. Omalla kohdallani kuormaa kasvattaa vielä Strasbourgin kesäyliopisto, jonne pitää vielä opiskella yksi 600-sivuinen kirja.

Strasbourgiin lähtöön ei tosiaan ole kuin pikkuisen reilu kuukausi aikaa, 31.5. lähden siis yöjunalla puksuttamaan Budapestistä kohti Ranskaa. Toukokuussa tulee onneksi kotimaasta huoltojoukkoja hakemaan osan kamoista pois niin ei ihan kaikkea tartte kannella mukanaan (talvitakki ja -kengät on jo pidemmän aikaa olleet turhaa painolastia). 

Suomeen palailen sitten Strasbourgin keikan jälkeen, ja tällä hetkellä parhaalle vaihtoehdolle tuntuu matkustaa junalla Ranskasta Hollannin ja Tanskan kautta Ruotsiin ja sieltä laivalla Suomeen. Interrail-lippu kustantaa 10 päivälle vain 159€, eikä mua haittaisia ollenkaan vaikka näkisin matkalla Amsterdamin ja Köpiksenkin... 

Viszlat, Sanna

Moldovasta Romanian kautta Unkariin

Moldovasta siis matkustelin junalla viime torstaina kohti Romania itärajalla sijaitsevaa Iasia. Junamatkaa sävytti jännittävä näytelmä junavarikolla, kun vaunujen renkaat (kutsutaanko niitä edes renkaiksi?) piti vaihtaa maissa käytettävien eri levyisten ratakiskojen takia. Paljon jännempää oli kuitenkin vasta edessä.

Siinä iltakymmenen maissa saavuimme vihdoin Iasiin, ja siellähän meitä odottivat romanialaiset rajavirkailijat. Ensin naispuolinen tullitäti tuli tarkastamaan passiani, käänteli jä väänteli, tutki taskulampulla ja mulkoili minua samalla epäluuloisesti. Aikansa sitä tutkittuaan hän otti passin mukaansa ja lähti jonnekin, joka nyt taitaa rajalla olla ihan normaalia kjäytöstä enkä siitä pahemmin säikähtänyt.

Hetken kuluttua vaunuun pölähti toinen rajavirkailija, jonka kanssa kävimme suhteellisen absurdin keskustelun. Näin se suunnilleen meni.

Rajamies: Meillä on ongelma. Sinä puhut englantia. Miksi puhut englantia?

Minä: No tuota, en puhu romaniaa? 

R: (Katsoo passia) Olet suomesta? Puhutko suomea? 

M: Öh, joo...?

R: Deutsch? (=saksaa?)

M: En, suomea tai englantia, heh heh...

R: Minne olet menossa?

M: Unkariin Romanian kautta.

R: Miksi?

M: Opiskelen siellä. Tai siis olen Erasmus-vaihdossa, siis vaihto-opiskelijana.

R: Miten menet muka täältä Unkariin?

M: No olen täällä Iasissa ensin yötä ja sitten huomenna menen yöjunalla Targu Muresiin ja sieltä lentokoneella Budapestiin.

R: Miksi et Bucarestin kautta?

M: Kävin jo Bucarestissa, ei ole tarvetta mennä uudelleen, heh heh (tässä vaiheessa tajusin että on parasta vaan mennä 'tyhmä turisti ei tajua' vaihteella)

R: (Tuijottaa todella epäilevän näköisenä) Nyt on kello kuule aika paljon. Et sinä voi tänne (Iasiin) jäädä. Missä meinaat muka olla yötä?

M: Kaverin luona, se odottaa tuolla asemalla (tarkoitus oli siis yöpyä CouchSurfingin kautta löytyneen Irinan luona, jonka puhelinnumero minulla onneksi oli tallennettu kännykkään)

R: Soitappa sille kaverillesi tästä minun puhelimestani. Kato mulla on Nokia, hah hah haa!

M: Eh eheh... *Puhelimessa* Moi Irina, oletko vielä asemalla? 

I: Joo, missä sä olet?

M: Junassa vielä sisällä. Kuule viittitkö jutella vähän tuon rajamiehen kanssa?

I: Ahaa, no anna vaan puhelin sille.

Hetken rupattelun jälkeen tullimies hävisi, ja pian palasi tuoden mukanaan passini ja sanoi että olen vapaa lähtemään.

Asemalla sitten koitin etsiä Irinaa, mutta en todellakaan löytänyt häntä mistään. Ja unkarilaisesta numerosta oli sopivasti kreditti loppu, jotrn soittaakaan ei voinut. Eipä siinä sitten muuta kuin taksin kyytiin ja äkkiä halpaan hotelliin yöksi. Jälkikäteen ajatellen tulin siihen lopputulokseen, että Irina varmaan veti sen johtopäätöksen että olen oikeasti joku ihan hämärä huumekuriirii tai vastaava ja päätti vaan livetä paikalta. En ole tähän päivään mennessä saanut häneen mitään yhteyttä.

Seuraavana päivänä istuskelin pitkään lounaalla kauniin puiston laidalla Iasin keskustassa ja kirosin matkalla riippakivenä roikkunutta Lonely Planetia. Helkkari sentään, kirja on painettu 2006 ja kaikki kartat tuntuu jo ihan vanhentuneilta!

Luovuin alkuperäisestä yöjunasuunnitelmasta, kun kävi ilmi ettei 12 tuntia kesätävlle matkalle ollut enää mahdollista saada makuupaikkoja, vaan koko yö olisi pitänyt kököttää avo-osastolla. Niinpä otin suunnaksi linja-autoaseman, josta lähtikin 15.30 bussi Targu Muresiin, ja se olisi perilläkin ihan säälliseen aikaan. Onnistuin saamaan viimeisen paikan bussiin. Romaniassahan siis vietetään ortodoksiperinteen mukaisesti pääsiäistä viikkoa myöhemmin, joten juhlapyhien ruuhkat osuivat matkan loppuvaiheille. No, onneksi oli tuuria matkassa.

Matka taittui jälleen Karpaattein kauniin vuoriston läpi, ja matkan aikana näimme muun muassa pienen kylän läpi vaeltavan pääsisäiskulkueen. Pikkuisen pisti naurattamaan, kun keskellä Romania maaseutua bussin radiosta alkoi yhtäkkiä kuulu The Rasmuksen 'In the Shadows'! Sitten ei enää naurattanutkaan, kun vieressäni istunut pikkutyttö oksensi koko matkan viimeiset kaksi tuntia. Sääliksi kävi toista.

Targu Muresissa suuntasin Hotel Continentaliin, joka on 34 €:n huonehintaansa nähden todella tasokas paikka. Nukuin makeat yöunet, ja seuraavana aamuna köröttelin kohti lentokenttää. Siellä allekirjoittanut herätti taas suurta epäilystä, kun matkatavarat piti penkoa auki virkailijoiden edessä. Sieltähän löytyi niinkin vaarallista kamaa kuin fööni ja kirjoja... 

Budapestissa Keletin juna-asemalla törmäsin kahteen suomalaistyttön, jotka asuvat samassa asuntolassa Pécsissä. Budapest on pieni, maailma on pieni ja joka paikassa on suomalaisia. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Hengissä ollaan tänne palattu vaikka kaikki ei siihen uskoneetkaan. Seuraavalla kerralla luvassa taas arkisempaa tilitystä, nyt on edessä ankara loppurutistus opintojen kanssa kun kokeita pukkaa päälle ja esitelmien dead-linet pällistelee uhkaavasti kalenterin sivuilta.

Viszlat, Sanna 

Chisinau

Saavuin Chisinauhun (lausutaan kish-i-nau) viime tiistaiaamuna siinä kuuden kieppeillä. Rajalla tapahtuneen säätämisen (jouduin siis neuvottelemaan engalntia puhumattomien rajapoliisien kanssa siitä, miksi haluan Moldovaan tulla) takia yö oli mennyt ohi nukkumatta, joten olin enemmän kuin onnellinen kun hostellin mukava työntekijä lupasi mulle nukkumapaikan saman tien. 

Nukuttuani aamupäivän lähdin sitten suht virkein silmin katselemaan, että mille se Chisinau oikein näyttää. Ja kyseessä on siis todella hämmentävä paikka. Valtiohan on nykyisin virallisesti demokratia, mutta valtaa pitävä kommunistinen puolue pitää käytännössä kaikkea valtaa näpeissään. Kuten uutisissa on viime aikoina kerrottu, mielipiteen vapaus ei ihan pelitä ja opposition edustajia on nakeltu aika surutta vankilaan. 

Köyhin ja rikkain kansanosa elävät todella eri maailmoissa. Chisinaun pääkadulla eli Str Stefan cel Marella silmääpitävät ajelevat Lexuksilla, kun muutamat korttelin päässä talot murenevat silmissä. Eli jos joku itkee että Suomessa on suuret tuloerot niin tervemenoa vaan Moldovaan katsomaan, että mitä se todellisuudessa on. 

Poliittisesti epävakaan tilanteen takia joka nurkalla pyörii jonkinnäköistö virkavallan edustajaa, joka armeijan miehiä tai poliiseja. Ja tässä tapauksessa se ei todellakaan luo turvallista tunnetta.

Moldova ei ole kovin merkittävä matkailumaa, minkä huomaa ihan käytännössäkin siitä, ettei esimerkiksi postikortteja meinaa saada mistään. Viimein löysin niitä ihan postitoimistosta ja sain lähetettyä läpykät maailmalle. 

Jännittäviä matkamuistoja sen sijaan löytää helposti, esimerkiksi yllä olevassa kuvassa olevalta kirpparilta, joka sijaitsee ihan keskustassa. Mukaan sieltä tarttui rannerengas, Moldova-t-paita ja 50-vuotiasta Moldovan sosialistista valtiota juhlistava pinssi. Taisivat nyhtää minulta, tyhmältä turistilta ylihintaa, mutta en sitten kehdannut rueta tinkaamaan kun kyseessä on kuitenkin Euroopan köyhin valtio ja ihan mielellään tuin sitten paikallista yrittäjyyttä vähän ylimääräisesti.

Chisinaun kauppatori on todella huumaava paikka. Aidattu alue ei oikein ulkopuolelta näytä millekkään, mutta sisällä odottaa melkoinen kakofonia, kun ahtaiden kojujen välissä tuntuu poukkoilevan puoli kaupunkia. Ja toriltahan saa ihan mitä vaan, aina vaatteista huonekalujen kautta eläviin kanoihin. Kuvassa ollaan sisätiloissa eli torin juusto- ja maitohallissa, jossa ei ilmeisesti uskota jääkaappeihin. Sen verran tymäkkä haju oli vastassa. 

Lapin kultaa olisi saanut jostakin, mutta en sitten viitsinyt lähteä etsimään baaria tarkemmin.

Neuvostoaikaisia muistomerkkejä on yhä joka paikassa, eikä vallassa olevilla kommunisteillä varmasti olekaan mitään kiirettä niitä purkaa pois. Kuva sankarihautausmaalta, jossa kuolleille sotilaille omistettua ikuista liekkiä vartioivat neuvostohenkisiin univormuihin pukeutuneet sotilaat. Ja muistomerkkihän muodostaa ylhäältä katsoen punaisen tähden.

Tässä olisi saanut otattaa itsestään kuvan täytetyn eläimen kanssa. Oikeanpuoleisen pää on porolta, mutta jos joku keksii että mistä elukasta tuo loppuvartalo on niin saa 10 pistettä ja papukaijamerkin.

Tässä näitä hilpeitä sotilaita. Hämmentävää on muuten se, että naispoliisien virka-asuun kuulvat korkokengät ja että he kantoivat mukanaan isoja käsilaukkuja. On varmaan ihan käytännöllisin mahdollinen työasu.

Oppositio protestoi sisäministeriön edessä. Olisin halunnut mennä lähemmäksi seuraamaan, mutta kuten sanottua, poliisi on nakellut mielenosoittajia putkaan tasaiseen tahtiin eikä minulla ollut oikein mielenkiintoa lähteä tutustumaan moldovalaiseen vankilalaitokseen.

Romanian ja Moldovan rajalla piti vaihtaa junaan eri 'renkaat', koska maissa käytetään eri leveitä raiteita.

Chisinau oli ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka, koska moista ulkoilmamuseota harvoin näkee. Mutta kyllä mulle taitaa yksi kerta elämässä riittä silti.

Loppumatkan vaiheista kerron lisää myöhemmin.

Viszlat, Sanna

Suomi-presentaatio on lopultakin täällä

Ja tämän linkin takaa se löytyy:

http://rapidshare.com/files/223289593/finnish_presentation_pien.wmv

Enjoy!

Viszlat, Sanna

Kuvat Brasovista ja Bucarestista

Okei, eli tässä viimein ensimmäinen erä kuvia Romanian ja Moldovan reissulta. Lisätarinaa Brasovista ja Bucarestista voi lukea noista aiemmista merkinnöistä. Ja loppumatkaa raportoin myöhemmin. Nythän olen siis jo palannut muutaman mutkan jälkeen Pécsiin.

Brasovin musta kirkko. Valitsin sitten taktisesti Brasovin vierailupäiväksi sunnuntain joten sisälle ei tietty päässyt.

Tampa-vuorelle pääsi nousemaan tuollaisella köysiradalla kulkevalla vaunulla. Maisemat olivat aika siistit, huimasi kun nojaili kaiteeseen tuolla ylhäällä.

Näkymät toisella puolella vuorea olivat uskomattomat.

Tuollainen oli sevaunu jolla vuorelle pääsi. Heikkohermoiset älkööt vaivautuko.

Brasovin keskusaukio eli Piata Sfatului.

Musta kirkko jälleen.

Pääkatu Str Republicii.

Konsulitalo, jossa aikoinaan kidutettiin vankeja ja jonka pihalla poltettiin 'noitia' roviolla. Kuulemma kummittelee enkä yhtään ihmettelisi.

Bussimatkalta Brasovista Bucarestiin. Karpaatit oli upeat mutta hyviä kuvia oli liikkuvasta bussista vaikea saada.

Kulkukoiria Bucarestissa.

Cismigiun puisto oli vehreä. Tässä jännittävä puu, joka nojaili puron ylle.

'Architecture by Ceausescu', kuten paikallinen taksikuski luonnehti.

Siinä se viimein on, parlamenttipalatsi tai kansanpalatsi, miten sitä nyt haluaa kutsua. Huomatkaa että sitä oli melko mahdotonta saada mahtumaan kokonaan kuvaan.

Katua ilmeisesti rempattiin, mutta oli tainnut jäädä vähän vaiheeseen...

Hotel Intercontinental, josta ulkomaalaiset toimittajat raportoivat vuoden 1989 tapahtumia ja jonka tienoilla murhattiin paljon Ceausescun vastustajia. Luodinreikiä voi vieläkin helposti bongata rakennuksista.

Pahamaineisia Bucarestin takseja. Ei mua kyllä vaan siellä kusetettu, liekö ollut tuuria vai onkohan niiden käytöstä siistitty?

Ensimmäisen vallankumouksessa kuolleen muistokyltti.

Suomalaisen DJ:n mainos Bucarestissa! Olen siis asunut samassa solussa jossa Hulkkonen on aikoinaan majaillut, eri aikana tosin. Järjesti kuulemma hyviä bileitä.

Viszlat, Sanna

Bucarest ja matka Chisinauhun

Bucarestiin matkasin sunnuntaina pikkubussin kyydissa Karpaattien vuoriston lapi, ja maisemat olivat kylla upeat. Tie mutkitteli lumihuippujen lapi, ja kanssamatkustajia taisi huvittaa kun bussin ainoa turisti rapsi kuvia koko ajan.

Noista upeista maisemista Bucarestiin saapuminen olikin melkoinen shokki. Sanotaan nyt vaikka niin, etta jos Budapest on elakkeelle jaanyt supermalli (hieno vertaus, en muista mista kuulin) niin Bucarest on kuin rappiokierteeseen ajautunut ex-missi. Joka puolella nakee merkkeja siita, etta aikoinaan paikka on ollut todella kaunis, mutta yhden henkilon urpoilujen takia kaikki onkin sen jalkeen alkanut menna pain mantya.

Ja tuo yksi henkilohan on Ceaucescu. Tottakai munkin piti sitten kayda siella "Kansan palatsissa", joka nykyaan toimii Romanian parlamenttitalona ja kongressikeskuksena. Niin etta jos on liikaa rahaa niin sielta vaan huonetta vuokraamaan. Ja niitahan nimittain piisaa: rakennuksen pinta-ala on hysteeriset 330 000 neliometria ja huoneita loytyy rapiat 3000. Netista voi kukin tahollaan etsia muuta numeerista faktaa, mutta mainittakoon viela etta koko pytinkia oli suunnittelemassa 700 (!) arkkitehdin tiimi ja eraan salin portaat piti hajottaa ja tehda uusiksi 5 kertaa kun herra C:n mielesta niiden kavely tuntui liian raskaalle. Tsiisus.

Turvatoimet parlamentissa olivat raskaat, esimerkiksi passi piti jattaa respaan kierroksen ajaksi. Onneksi kierros oli kuitenkin opiskelijalle ilmainen. Ja ihan vaan vinkkina, niita opiskelijakortteja ei ainakaan meilla tarkastettu ollenkaan joten voi kokeilla pummia sinne jos vaan nayttaa nuorelle. Kuvaamisesta olisikin sitten pitanyt maksaa 30 leuta, joten paatin lepuuttaa omaa kameraa ja ostin kaupasta 21 leulla lehden jossa oli kuvia rakennuksesta. Paljon parempi investointi oli se.

Eipa mun pokkari kylla olisikaan tehnyt oikeutta sille marmorin ja kullan ilotulitukselle. Pelkka kristallikruunujen maara veti ihan sanattomaksi, ja ainoa ajatus oli etta ei tassa ole mitaan jarkea. Kaunistahan siella oli, mutta kun muistaa miten Romanian kansa karsi taman megalomaanisen pompelin takia niin kylla ihan ahdisti.

Palatsin edesta lahtee B-Dul Unirii, josta Ceaucescu haaveili Pariisin Champs Elyseeta hienompaa kavelykatua. Nyt tuo katu on vain reunustettu betonitaloilla, joiden liikehuoneistot kumisevat tyhjyyttaan. Melko karua sanoisinko. Palatsin tilalta siis kaadettiin 10 000 rakennusta, jotta saatiin tarpeeksi laania ja "taantumukselliset", vanhat talot kumottua. Kumma, miten se edistyksellinen betoni ei kelvannut Ceausescun - siis anteelksi, kansan palatsiin...

Bucarestista suuntasin eilen illalla yobussilla Chisinauhun, Moldovan paakaupunkiin. Niinkuin jokainen uutisia seuraava tietaa niin taalla on nyt jokseenkin herkkaa poliittisesti (itseasiassa nytkin kuuluu jotain mekkalointia ulkoa), joten rajatarkastus oli melkoista nipotusta. Kaikilta Romanian kansalaisilta vaadittiin viisumi, ja mun piti kayda rajapoliisin kanssa juttelemassa siita etta miksi oikein olen Moldovaan tulossa. Ne oletettavasti luuli, etta olen jonkin sortin mellakkaturisti ja tulossa tanne aiheuttamaan kaaosta. No, paastivat silti lapi kun kirkkain silmin vannoin etta lomallahan mina vaan...

Aamukuudelta sitten paastiin perille, ja etsin ihanan hostellini jossa paasin unettoman yon jalkeen torkkumaan aamupaivaksi. Chisinaun touhuista lisaa myohemmin.

Viszlat, Sanna

Targu Mures ja Brasov

Bongasin taalta internet-kahvilan ja ihan hyva, silla nyt on jo kertynyt niin paljon kirjoitettavaa etta on pakko saada naita purettua. Kuvia en valitettavasti saa nyt tanne kun koneesta ei loydy USB-porttia mutta lisailen niita sit myohemmin.

Eilen siis matkustin Budapestista Targu Muresin kautta Brasoviin. Budapestissa Keletin metroasemalla tormasin Turusta kotoisin olevaan pariskuntaan, jotka yrittivat loytaa kauppahallia. Olin sitten menossa kumminkin samaan suuntaan lentokentalle, niin pystyin sitten auttamaan heidat ainakin oikeaan suuntaan. Taas yksi todiste siita, etta maailma on pieni ja taynna suomalaisia...

Targu Muresissa ehdin pyorahtaa vain hataisen lounaan verran, joten kaupunkiin en hirveasti ehtinyt tutustua. Sielta matka jatkui pikkubussilla kohti Brasovia. Kolmisen tuntia kestanyt matka oli todella mieleenpainuva: meno oli valilla kuin Lintsin vuoristoradassa, mutta maisemat olivat todella upeita. Vihreita kukkuloita ja pikkukylia, ja joka puolella totterokattoisia kirkkoja. Tykkaan!

Majoittauduin Brasovissa Kismet Dao-nimiseen hostelliin, joka ei kylla paase suosikkilistalleni, mutta kylla tuolla yhden yon nukkui oikein hyvin, varsinkin kun olin ihan ratti sinne saapuessani. Kavin illalla viela syomassa romanialaisessa ravintolassa nimeltaan Casa Romaneasca, joka oli todella mahtava paikka, suosittelen!

Tanaan kavin ensimmaisena Tampa-vuorella, jonne paasee katevasti koysirataa pitkin. Maisemat vuoren paalta olivat huikeat, ja varsinkin sunnuntaiaamuna oli upeaa kuunnella alapuolella kumisevia kirkonkelloja. Heikkohermoisille ja korkeanpaikan kammoisille en kuitenkaan sita voi suositella, sen verran korkealla siella ollaan. Maella olisi paassyt myos vaeltelemaan, ja minuakin jopa harmitti ettei ollut parempia varusteita mukana, enka siis ole yhtaan erahenkinen.

Lisaksi kavin katsomassa yhta Euroopan kapeimmista kaduista eli Str Storiita, joka on todellakin parhaimmillaan vajaan metrin leyinen. Brasov on taynna upeita barokki-tyylisia vanhoja taloja, ja vanhat talot-friikkina kamerani lauloi koko ajan. Kaupungin keskusaukio Piata Sfatului oli oikein kaunis ja viihtyisa, lukuun ottamatta puluja jotka ihan selvasti yrittivat saada minut hengilta syoksymalla kohti kaikista ilmansuunnista. Paikallisert antavat lastensa leikkia mokomien elukoiden kanssa, mika on minusta vahan hammentavaa.

Tasta matka jatkuu kohti Bucarestia.

Viszlat, Sanna

"Perillä on tuolla edessämme jossain..."

"...ajetaan hiljempaa/ Toivon että matka jatkuu/ jatkuu vaan..."

~PMMP: Matkalaulu

Huomenaamulla kello 5.24 lähden matkaamaan junalla kohti Budapestiä, ja sieltä matka jatkuu Wizzairin siivin kohti Targu Muresia. Saman päivän aikana poksutan vielä pari tuntia bussilla Brasoviin. Sunnuntaina on suunta kohti Bucarestia, ja sieltä suuntaan maanantaina kahdeksi päiväksi Moldovan pääkaupunkiin, Chisinauhun. Chisinausta matka jatkuu taas Romanian puolelle Iasiin, ja lopulta lentelen ensi lauantaina taas Targu Muresista Unkariin. 

Melkoisen tiivis ohjelma siis ensi viikolle edessä, enkä tiedä että tuleeko blogia päiviteltyä ollenkaan. Reissun jälkeen kyllä takuulla riittää kirjoiteltavaa, joten tulitan sitten menemään oikein urakalla. Pääsiäispyhien takia muuten alakerran kopiokauppa oli kiinni enkä saanut matkustuspapreita tulostettua, joten kirjoittelin sitten kaikki aikataulut, suunnistusohjeet sun muut käsin paperille. Eihän siinä hermo meinannutkaan mennä kuin pari kertaa. 

Sinänsä hassua, sillä kyllä muut kaupat olivat täällä tänään ihan normaalisti auki. Suomen tyylisiä massiivisia pääsiäislomia ei siis täällä tunneta, vaikka maanantai sitten onkin vapaa. Kyselivät sitten että ollaanko Suomessa jotenkin kovin uskonnollisia... 

Mutta, meikäläinen alkaa kohta vetämään unta palloon. Vaikka tuo blogin julkaisuaika valehtelisi mitä niin kello on nyt paikallista aikaa 20.07 ja aion jonkin verran saada lepoa ennen huomisen rutistusta.

Viszlat, Sanna

D-vitamiinin metsästyksessä

Helle hellii Pécsiä ja pécsiläisiä. Tai teknisesti kyseessä ei ole helle kun asteita on 'vain' 23, mutta ihanaa se on silti. Auringolla makoilun lisäksi kävin tänään ostamassa kesähameen ja vaihtamassa rahat Romaniaa varten. Moldovan leut vaihtuvat vasta Bucarestissa. 

Romanian leut ovat ehdottomassa kärjessä maailman kauneimpien rahojen listalla, siis ihan minun omalla, objektiivisella sellaisella. Sen lisäksi että setelit ovat kauniin värisiä kukkineen, niissä on päräyttäviä, läpinäkyviä osia joita on ole ikinä ennen nähnyt minkään maan valuutassa. Tuleekohan noita käytettyä säästäväisemmin kun ovat kerran niin nättejä? Tuskin.

Moldovassa on uutisten mukaan menossa jonkinasteinen poliittinen kriisi, mutta vielä ei ainakaan ole kehotettu olemaan menemättä sinne joten nokka on edelleen tiukasti kohti Chisinauta. Järki tietysti täytyy pitää päässä, mutta siitähän mulla ei koskaan ole puutetta, heh... 

Suomi-presentaatio kokee tänään ylösnousemuksen (pääsiäisaika, heh.) kun näytän sen viime torstaina reissussa olleille dormilaisille. Onhan se nyt kauheeta jos jäävät siitä paitsi... Lisäksi lupasin paistaa köyhiä ritareita, nam nam. 

Videota ei ainakaan YouTubeen valitettavasti saada jakoon, koska se sisältää tekijänoikeuksien alaista materiaalia. Hitto. Paljastettakoon, että videossa on muun muassa pätkä Armin ja Dannyn 'Love you tender'-videosta, joten siitä kiikastaa. Eli jos joku tietää jonkun jakelukanavan minne sen voisi lykätä ilman ongelmia niin mulle voi kertoa, meillä on ideat jo vähän vähissä valitettavasti.

Viszlat, Sanna

"Do you have any people in Finland that are not blonde?"

Eli onko teillä siellä Suomessa ollenkaan ihmisiä, joilla ei ole vaaleat hiukset? Tätä tiedusteli proffa eräällä luennolla, kun meitä istui kolme suomalaista pellavapäätä vierekkäin. Ja kaikilla oli vielä melko samanlaiset nimet, joka herätti myös hilpeyttä. 

Suomalaisten opiskelijoiden suuri määrä on herättänyt runsaasti hilpeyttä muiden opiskeljoiden keskuudessa. Enpä olisi itsekkään arvannut, että reilusta 80:stä Erasmus-opiskelijasta 17 tulisi Suomesta. Meidän ryhmä onkin täällä ylivoimaisesti suurin, niskaan hengittävät kroatialaiset ja turkkilaiset. 

Suomesta tiedetään täällä yleensä sen verran, että talvella siellä on pirun kylmä, Nokia on suomalainen firma ja kahvia juodaan paljon. Niin, ja unkarilaisten keskuudessa Formula ykköset on yllättävän kova sana, joten Kimi Räikkösen tietävät kaikki. 

Hämmennystä täällä on aiheuttanut se, että Suomessa syödään poroja. "Mutkun ne on niiiiiin söpöjä!" Joo-o, mutta onhan lampaat, jänikset ja lehmätkin sööttejä ja silti niitä pistellään useimmissa maissa ihan surutta. Ja kyllä vapaana eläneen poron lihan syöminen on minunkin mielestäni eettisempää kuin tehotuotantokarsinassa kituneen porsaan, vaikka en kasvissyöjä olekaan. 

Se on myös tullut selväksi, ettei kännykän omistaminen ole edelleenkään kaikille ihan itsestäänselvyys. Kämppikseni oli ihan ihmeissään, kun kerroin että kaikilla isovanhemmillani on kännykät. Ja jostain syystä kaikki tuntuvat luulevan, että Nokian kännykät on tietty Suomessa paljon halvempia kuin muualla; onhan se suomalainen lafka...eh. 

Ja se on edelleen joku kiveen hakattu totuus, että suomalaiset ryyppää jotenkin hervottomia määriä muihin kansallisuuksiin verrattuna. Asiahan ei ole näin, voi tarkistaa vaikka Tilastokeskuksen sivuilta. Silloin kun olin aikeissa mennä paikallisen Suomi-Unkari-seuran kirjallisuusiltaan, bulgarialainen kämppikseni luuli ihan tosissaan että tilaisuus pitää sisällään pelkkää vodkan kittailua. "Ai rupeatteko te jo kuudelta juomaan?" 

Kuten kartalta huomaa, Suomi on pinta-alaltaan huomattavasti isompi kuin suurin osa Euroopan maista. Siksi välillä pistää hymyilyttämään muiden käsitykset pitkistä matkustusajoista. "Sinne pitää mennä neljä tuntia junalla, voi kauhee!" "Joo no jos mä lähden täältä kotiin niin menen ensin kolme tuntia junalla Budapestiin, siitä lentokoneella pari tuntia Helsinkiin ja Helsingistä seitsemän tuntia junalla. Sitten olen kotosalla." 

Että sellasta.

Viszlat, Sanna

Spring break!

Kevätloma eli lontooksi spring break alkoi viimein torstaina, nyt ollaan kuin lehmät laitumilla ja suurin osa onkin jo karannut reissulle ties minne. Musta tuntuu kuin olisi jo kesäloma, ulkona on nimittäin parikymmentä astetta lämmintä ja aurinko paistaa. En valita!

Torstaina oli myös se peljätty Suomi-presentaatio, joka oli kuitenkin kohtuullinen menetys kevätloman verottamasta osallistujajoukosta huolimatta. Se hyvä puoli siinä oli, että tarjoilut varmasti riittivät. Kyllä ne suomalaiset eväät muihinkin uppoaa, sanoi Berlusconi mitä tahansa! Selvyyden vuoksi sanottakoon, että tarjolla ei ollut salmiakkia tai mämmiä, mutta fisua kyllä ja se meni kaikki.

Tässä minä yritän kytätä pöydälle levitettyjä mukeja, ettei tuuli vie niitä mennessään. Tai en nyt oikeasti tiedä että mistä moinen möllötys.

Tarjoilut, lukuun ottamatta pullaa ja ruisleipää. Esillä oli siis:

-simaa

-fisua

-lakkalikööriä

-Minttu-Koskenkorvaa

-voisilmäpullia

-ruisleipää voilla

-Fazerin sinistä

-Marianne-karkkeja

Tänään siis aurinko helotti, ja lähdin uudelle valokuvausretkelle Pécsin keskustan suuntaan. Tässä satoa.

Aurinkokello, ei tosin tainnut olla ajassa. Tai sitten en vaan itse osaa tulkita tuota härpäkettä.

Tulppaaneja ikkunalla.

Ferenciek útca, mun suosikkikatu koko kaupungissa.

Seczhenyi tér etelästä päin.

Skientologiaakin voi täällä näemmä harrastaa, taitaa silti jäädä väliin. Taitaa olla opiskelijan kukkarolle vähän liian korkeat kolehdit.

Paikallinen Ukko-Pekka Kiraly útcalla. Tuon kyytiin pitää vielä joku päivä päästä.

Szhechenyi tér pohjoisesta päin.

Dom tér oli jo kesäinen.

Tuomiokirkon krypta oli todella hieno elämys, suosittelen! Ja koko kirkko muutenkin. Kyllä katolilaiset osaa kirkon ainakin rakentaa.

Ylihieno kynttiläteline tuomiokirkossa.

Tuomi kukkii! "Jo joutui armas aika/ja suvi suloinen..."

Vanhan linnoituksen torni oli vinkeä.

Siellä oli myös uskonnollishenkisiä ampuma-aukkoja. 

Näkymä tornista suunnilleen lounaaseen päin. Huomatkaa Big Ugly, joka mörköilee koko kaupungin ylle rumalla olemuksellaan.

Maisema tornista kirkolle päin.

Kohtuullisen kammottavat rappuset joita pitkin tuonne torniin kipusin.

Viszlat, Sanna