Maahanmuuttajan turinoita

Tänään kävin vihdoin ja viimein rekisteröimässä itseni paikallisessa maahanmuuttovirastossa. Muut olivat pelotelleet että siellä saa jonottaa tuntutolkulla, mutta kun saavuimme kämppiksen kanssa paikalle, oli jonossa vain yksi pappa ennen meitä. 

Mukaan oli pitänyt ottaa vaikka minkälaista lappusta. Erästäkin, jonka täytimme helmikuun alussa Pécsiin saavuttuamme, etsin eilen illalla huoneesta epätoivon vimmalla. Sitten kun sitä ei löytynyt niin iski sellainen kypsä "mä en ala mitään"-olotila ja olin vielä aamulla vakaasti sitä mieltä että saa jäädä se kirjautuminen ainakin tällä kertaa väliin. No, aikani kiukusta tuhistuani suostuin lopulta uskomaan että kyllä sieltä virastostakin pitäisi niitä lomakkeita saada. Ja saihan niitä.

Virastolla piti esitellä passia, kansainvälistä Kela-korttia ja yliopiston opiskelun vahvistavaa lomaketta. Lisäksi ainakin joissain tapauksissa vaaditaan tiliote, mutta meille ainakin riitti, kun vakuutimme, että itseltä tai viime tilassa perheeltä löytyy riittävästi massia asustella maassa. Terveisiä vaan sukulaisille :)

Koko asiointi vei lappujen täyttämisineen ja maahanmuuttokorttien tekemisineen noin tunnin. Poistuimme laitokselta mukanamme väliaikaiset (oikeat pitäisi tulla postissa kahdessa viikossa) maahamuuttokortit. Lisäksi saimme lisätietopaperit, joihin vaadittiin lisäksi allekirjoitus. Ei mulla tietenkään ole mitään havaintoa että mitä siinä lukee ja mitä on taas tullut allekirjoitettua, mutta kaipa se on jotenkin tärkeä. 

Asiasta kukkaruukkuun. Monet unkarilaiset tuntuvat olettavan, että tottakai myös kaikki ulkomaalaiset osaavat sujuvasti unkaria. Ja jos ei heti mene perille, niin sitten puhutaan vaan kovempaa. Auta armias, jos menet ravintolassa tökerö-unkarilla tilaamaan kahvin, sen jälkeen alkaa tulla kuin tykin suusta kysymyksiä unkariksi. Koita siinä sitten selittää, että "csak itci-pitcit magyarul beszélek, külföldi vagyok, nem ertem..." ("puhun vain vähän unkaria, olen ulkomaalainen, en ymmärrä..."). Hauskin esimerkki tästä on se, että tiedekuntamme Erasmus-toimiston ovessa on lappu, jossa lukee toimiston aukioloajat - unkariksi. 

Huomenna on edessä taas uusi byrokraattinen taistelu, kun opiskelijakorttiin pitää hakea opintotoimistosta uusi tarra. Tämän puolen vuoden aikanahan tarvitsemme siihen kolme tarraa, jotka osoittavat kortin olevan voimassa. Kumma juttu, kun Suomessa pärjää ihan yhdellä... Mitään logiikkaa tässä ei siis tunnu olevan, mutta eipä sillä niin väliä, onhan se kiva viettää taas hyppytunti toimistossa jonottaen.

Viszlat, Sanna