Jos saisi vuorokauteen ylimääräisen tunnin...

Pari viime päivää on menneet sellaisessa sompailussa että melkein alkaa stressiä pukata. Ensinnäkin eilen oli laskentatoimen tentti, jota stressasin ja tuskailin oikein kunnolla viime viikonloppuna ja maanantaina olin vielä sitä mieltä, että antaa olla, jätän koko kurssin kesken! Menin sitten kuitenkin tenttiin, ja ihan hyvä, sillä läpihän tuo oli mennyt kun tänään tulokset sain. 

Koekulttuuri on täällä kyllä ihan järkyttävä. Kaikki, siis ihan kaikki, tutkinto-opiskelijat lunttasivat. Enkä nyt tarkoita mitään häveliästä paperilapun vilkuilua, vaan vastaukset kopioitiin toisilta ihan sumeilematta ja puheensorina oli vielä pahempi kuin perusluennolla. Sen lisäksi, että lätinä oli todella häiritsevää, edessäni istuva kiinalaispoika kyyläsi ihan häpeämättä vastauksia paperistani. Herkesihän se, kun möllötin "kuolleilla silmillä" sitä takaisin... Eipä uskaltanut enää lopputentin aikana taakseen vilkuilla. 

Suurella huvituksella sitten luin tenttituloksia tänään netistä, koska koe ei ollut vajaalla puolella edes mennyt läpi. Kannatti siis varmaan kopioida ne (väärät) vastaukset naapurilta. Mutta kyllähän tuo suomalaiseen, tiukkaan tenttikulttuuriin tottuneelle oli aika järkytys. Luennoitsija ei välittänyt koko hommasta pätkääkään, totesi vaan että "ette sitten saa viiden minuutin lisäaikaa kun kerran lunttaatte". Siis anteeksi mitä? 

Tänään olisi ollut mahdollisuus mennä tapaamaan paikallisen Suomi-seuran vieraana ollutta kirjailija Hannu Mäkistä, mutta koko ilta onkin nyt mennyt vääntäessä ensi viikon torstaina häämöttävää Suomi-esitelmää. Komialta näyttää, ainakin tässä vaiheessa!

Viszlat, Sanna