Perjantaina suuntasimme viiden hengen porukalla kohti eteläisessä Unkarissa sijaitsevaa Szegedin kaupunkia, jonka sijainnin voi tarkastaa yllä olevasta kartasta. Neljän tunnin köröttely starttasi vähän tuskaisesti, kun täpötäydestä bussista ei löytynyt istumapaikkoja. Jonkun tunnin siinä sai sitten seisoskella kunnes porukkaa hälveni sen verran että paikat saimme.
Szegedissä seuraava haaste oli hostellin löytäminen. Paikka oli varattu jo ennakkoon, mutta sen löytäminen olikin melko ongelmallista... Lopulta päädyimme perille tähän paikallisen katolisen kirkon ylläpitämään hostelliin, jossa asustaa myös pysyvästi opiskelijoita, koska 40 euron kuukausivuokra on varsin kohtuullinen jopa unkarilaisella hintatasolla. Itse maksoimme yhdestä yöstä 1000 forinttia eli noin 3,4 euroa ei eipä juuri mittään.
Koska kello oli majoitussotkun selvittyä jo seitsemän hujakoilla, sai nähtävyyksien katselu siltä päivältä jäädä. Painelimme vain syömään paikalliseen opiskelijaruokalaan, joka oli kyllä varsin ylihintainen. 1500 forinttia leivitetystä juustosta ja riisistä on mielestäni melkoista riistoa. Tutustuimme lisäksi Lonely Planetin suosittelemaan John Bull-pubiin, joka oli sekin melko kallis mutta toisaalta varsin tunnelmallinen.
Suuntasimme vielä parin paikallisen Erasmus-opiskelijan kanssa Jate- klubille, jossa oli menossa drum'n'bass-ilta. Itse olisin siis jaksanut siellä heilua vaikka aamuun asti, mutta se ei kuitenkaan ollut kaikkien mieleen niin vaihdoimme tylsempään Szolte-discoon, jossa soitettiin juuri sitä samaa huttua mitä kaikissa muissakin opiskelijapaikoissa ympäri maapallon. Mainittakoon, että porukkaamme John Bullista liittynyt slovakialaistyttö opiskelee suomea, ja osasi lausua sitä ihan hämmentävän hyvin!
Lauantaiaamun valjettua lähdimme katselemaan Szegedin nähtävyyksiä. Szegediä kutsutaan Unkarin aurinkoisimmaksi kaupungiksi, ja eilen ainakin väite piti paikkaansa. Aurinko helotti täydeltä taivaalta ja fiilis oli todella kesäinen!
Oma suosikkini oli tuomiokirkko ja sen edessä sijaitseva aukio, jossa oli vaikka minkälaista ihmeteltävää, kuten kuvan patsas.
Tässä kirkko ja sen edessä minä sekä liettualainen dormikaverini.
Kirkko oli valehtelamatta yksi hienoimmista koskaan näkemistäni. Sisällä kaikki pinnat oli koristeltu uskomattomilla mosaiikeilla ja maalauksilla, ja ulkopuolelta löytyi loputtomasti hienoja yksityiskohtia. Yläpuolella oleva kuva on pääsisäänkäynnin holvikaari.
Löysimme lähistöltä kuvan kiehtovan alikulkutunnelin, jota vartioi molemmin puolin ynseä neuvostosotilaspatsas ja jonka sisällä oli runsaasti uskonnollissävytteisiä seinämaalauksia. Seinälle oli myös listattu (ymmärtääkseni) ensimmäisessä maailmansodassa kuolleiden szegediläissotilaiden nimet.
Siinä missä Pécsissä on välimerellistä henkeä, on Szeged mielestäni enemmän Keski-Eurooppalaisen näköinen kaupunkin. Monesti tuli sellainen olo, että ollaan ennemmin jossain Itävallassa tai Itä-Ranskassa kuin lähellä Serbian rajaa. Ja joka puolella oli kuvassa näkyvän kaltaisia, uskomattoman kauniita taloja.
Iltapäivällä menimme Pick-salamifirman museoon. Kyseessä on todella vanha ja kuuluisa salami- ja paprikatehdas, jonka tuotteet ovat Unkarissa ja muissa vanhoissa sosialistissa maissa todella tunnettuja. Museo oli melko pieni, mutta saimme sentään samaan hintaan salamivoileivät ja alennuskupongit tehtaanmyymälään. Se olikin sitten vähän kinkkisempi juttu, koska museo oli auki kolmesta kuuteen ja tehtaanmyymälä aamukuudesta keskipäivään, joten jöi tuliaiset nyt ostamatta.
Kävimme syömässä vielä ravintolassa kalakeitot szegediläisittäin eli erittäin tulisena. Illalla oli edessä matka kohti Pécsiä, ja tällä kertaa bussi oli onneksi lähes tyhjä. Pimeässä bussissa seuruettamme alkoi puolentoista päivän tiiviin ohjelman jälkeen ramaista ja matka menikin tähtiä tuijotellessa ja torkkuessa. Lopulta pääsimme kotiin kahdentoista maissa, ja nukutti kyllä ihan kunnolla. Hieno reissu!
Viszlat, Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti