Perjantaiaamuna starttasimme viiden muun erasmuslaisen kanssa matkan kohti Zagrebia, Kroatian pääkaupunkia. Junamatka kulki rajalla sijaitsevan, tuhannen asukkaan Gyékénes-nimisen kylän kautta. Siellä suoritettiin rajamuodollisuudet ja tapettiin aikaa pari tuntia ennen kuin jatkoyhteys lopulta lähti kohti Kroatiaa. Kyseessä on todellakin pieni paikka, eikä asemalla ollut muuta tekemistä kuin hörppiä kieltämättä halpaa kahvia ja kuunnella paikallisten pappojen horinoita.
Matkalla sain passiini ihka ensimmäisen leiman, eli ei ole vielä liiemmin tullut EU:n ulkopuolella tämän läpykän kanssa matkusteltua.
Zagrebiin saavuimme puolen päivän maissa. Ensimmäisenä kävimme heittämässä tavaramme hostellille (Carpe Diem), joka sijaitsi rauhallisella alueella keskustan ulkopuolella. Kyseessä oli viehättävän boheemi pieni paikka, jossa vieraat saivat muun muassa kirjoitella seinille. Aina ehdoton plussa!
Tämän jälkeen päätimme lähteä katselemaan maisemia. Tässä vaiheessa mainittakoon, että meillä ei ollut juuri minkäänlaista plääniä siitä, että kuinka viikonloppu tulisi viettää. Alunperinhän meidän oli tarkoitus punkata erään tutun kroatialaistytön kotona, mutta lopulta matkan ajankohta ja tytön aikataulut muuttuivat, joten se ei valitettavasti onnistunutkaan. Olimme siis totaalisen ummikkouunoina liikenteessä.
Joka tapauksessa, hostellilta saatujen esitteiden mukaan vanha kaupunki on ihan ykköspaikka Zagrebissa, ja koska sinne pääsee nousemaan hauskalla rinnehissillä, niin pakkohan se oli testata. Hissi oli kuitenkin melkoinen floppi, koska matka oli noin 20 metriä pitkä ja nousua jouduimme odottelemaan noin kymmenen minuuttia. Sitten kun lopulta lähdimme matkaan, ehdin tuskin napata yllä olevan kuvan kun olimme jo perillä.
Mäen päällä odotti kuitenkin kaikkea mielenkiintoista, kuten kuvan kaunis Pyhän Markuksen kirkko. Kävimme myös Zagrebin kaupungin museossa, joka oli todella mielenkiintoinen ja hyvin järjestetty.
Zagrebin ehdottomiin nähtävyyksiin kuuluu myös kiviportti (Stone Gate), jonka seinät on vuorattu kuvassa näkyvillä laatoilla. Laattoihin on kaiverrettu vainajien nimiä, ja omaiset voivat käydä paikalla sytyttämässä kynttilän ja hiljentymässä. Pahoittelen jos olen väärässä, emme löytäneet englannin kielistä selitystä vaan tämä perustuu omaan tulkintaani paikan luonteesta!
Zagrebissa muuten kaikki tuntuvat puhuvan täydellistä englantia, mikä oli jopa hämmentävää jo elekieleen ja huonolla unkarilla kommunikointiin tottuneelle. Jopa pikkukispan setä rupatteli sujuvasti, kun ostimme bussilippuja!
Lauantaipäivä koitti kauniina ja lämpimänä ja päätimme lähteä ostamaan aurinkolasit ja muutenkin tarkastamaan Zagrebin ostosmahdollisuuksia. Itse löysin alennuksesta täydelliset farkut ja yhdet korvakorut, mikä on melko kohtuullisesti ottaen huomioon että kiersimme keskustan liikkeiden lisäksi kaupungin suurimman ostoskeskuksen eli keskustan ulkopuolella sijaitsevan Avenue Mallin liikkeet. Illalla kävimme elokuvissa katsomassa Slum Dog Millionaire-leffan, joka olikin aivan mainio, suosittelen lämpimästi!
Illallisen jälkeen yritimme juhlia erään seurueemme jäsenen syntymäpäiviä jossakin miellyttävässä tanssi- ja anniskeluliikkeessä, mutta etsiskely oli todella tuskaista; mistään ei tuntunut löytyvät savuista kapakkaa kummempaa menopaikkaa. Erään jazzbaarin ovea turhaan riuhdottuamme törmäsimme tyyppiin, joka mainosti olevansa Kroatian kuuluisin musiikkikriitikko, ja joka tiesi kertoa, että maan konservatiivihallitus on puuhannut uuden lain joka käytännössä pakottaa kaikki baarit lopettamaan illat todella aikaisin. Tuolloin yhdeltä yöllä meillä oli kuulemma tasan kaksi vaihtoehtoa: kaukana keskustasta sijaitseva hyvä baari ja keskustassa sijaitseva paikka, joka tunnetaan lähinnä huumekaupasta ja ryöstetyistä turisteista. Fiksuina tyttöinä päättelimme, että nyt on parasta mennä vaan kiltisti nukkumaan ja jättää biletys seuraavaan kertaan. Korpesihan se tietysti, mutta minkäs teet.
Sunnuntaina oli jälleen todella kaunis päivä, jo aamusta elohopea hipoi seitsemäätoista ja aurinko helotti taivaalla. Aamukahvittelut suoritimmekin siis keskustassa terassilla, ja jostain syystä koti-ikävä ei vieläkään iskenyt...
Kävimme sitten vielä katsomassa Marian ylösnousemuksen kirkkoa, joka oli todella kaunis paikka, kuten katoliset kirkot noin niinkuin yleensäkin tuppaavat olemaan. Pian olikin jo aika suunnistaa kohti juna-asemaa ja Pécsiä.
Tietysti kotimatkallakin vielä sattui ja tapahtui, sillä jatkoyhteys Gyékénesistä Pécsiin ei koskaan tullut, vaan jouduimme hyppäämään lähijunaan, jolla köröttelimme kolme tuntia pysähtyen jokaisessa eteläisen Unkarin kyläpahasessa joka pimeyden keskellä lepäsi. Lisäksi vaunussa oli valehtelematta 35 astetta lämmintä, ja kokeilinkin piruuttani heittää vettä patterille. Ei edes sihahtanut, pöh.
Kaiken kaikkiaan suosittelen vierailua Zagrebissa kaikille kaupunkilomailusta kiinnostuneille. Kaupunki on Budapestiä pienempi, modernimpi ja kalliimpi, eikä siellä loputtomiin tekemistä löydy ja bilettäminenkin on kiven takana, mutta silti kyseessä on todella hurmaava paikka.
PS: Tässä vielä parhaita paloja Carpe Diemin seinäkirjoituksista. Yllä joidenkin aiemmin hostellissa yöpyneiden suomalaisten piirtämä kartta, jota vähän toisen suomalaistytön kanssa parantelimme... Huomatkaa, kuinka selkeästi Oulu nyt erottuu!
Ja sitten väkräsin vielä klassisen nimmarin keittön seinään.
Viszlat, Sanna
