La vie, c'est magnifique!

Strasbourg on ihana ja loistava kaupunki. No niin, se on nyt tehty selväksi. Kaupunki on sopivan kokoinen, täynnä kiinnostavia museoita, hienoja puistoja, julkinen liikenne pelaa ja ihmiset ovat kohteliaita. Ja vaatteita varmasti löytyy vararikkoon asti ostettavaksi, pitää vaan osata hillitä itsensä! Kaksi viikkoa on nyt täällä tullut jo vietettyä, eikä kyllästymisen merkkejä ole ilmassa.

Museoista puheen ollen, eilen käytiin liettualaisen kämppikseni S:n kanssa paikallisessa nykytaiteen museossa. Ja hienohan sekin oli. Museosta löytyi muun muassa Rodinin kuuluisa Ajattelija-patsas, ja tilapäisnäyttely oli todella vaikuttava kokoelma tilataideteoksia teemalla ’hiljaisuus’. Keskiviikkona puolestaan käytiin koko ryhmämme kanssa kuuluisan strasbourgilaisen kuvittaja-taiteilija Tomi Ungererin nimikkomuseossa, joka oli sekin todella mielenkiintoinen ja hyvin koottu.

Ryhmämme amerikkalaisilla on muuten menossa jonkinlainen kulttuurishokkivaihe. Monet heistä eivät ole koskaan käyneet USA:n ulkopuolella, saati sitten ihan Euroopassa. Eräskin tilitti sitä, miten on niin kova ikävä hampurilaisia ja telkkaria. Justiinsa… Toisaalta se oli ihan sympaattista, kun yksi jenkkityttö kertoi mulle, kuinka hänellä on Tampereella asuva suomalainen kaveri. Tämä kaveri on kuulemma todella fiksu, ’hän puhuu kolmea kieltä’! Olin vaan sitten että oh hoh, onpas älykäs kaveri. Kyllähän se suomen, ruotsin ja englannin puhuminen on todella fiiniä.

Niin, ja pakko on vielä kehua lähikauppaa, jossa on hyvän valikoiman lisäksi erittäin toimiva itsepalvelukassasysteemi. Eli tavallisten kassojen lisäksi on pikakassoja, joissa ostokset laitetaan ensin niiden painon punnitsevalle tasolle, sitten viivvakoodi käytetään lukijan läpi ja tuote laitetaan toiselle ostosten painon punnitsevalle tasolle. Lopuksi maksetaan ja kiitos hei! Tietysti kassojen vierellä on aina yksi myyjä passissa, jos tulee jotain probleemia koneen kanssa. Joka tapauksessa selvisin tämän keksinnön takia aamulla ruuhka-aikaan kauppaan ja ulos kahdessa linuutissa (!), kun ostettavana oli vain banaani ja energiajuoma. Suomeen tätä tuskin saadaan, eiköhän PAM pidä siitä huolen. Jälleen yksi syy muuttaa asumaan jonnekin keski-Eurooppaan.

Au revoir, Sanna