Tässä ihan aluksi taas yksi otos ah-niin-ihanista maisemista Strasbourgin keskustasta. Tuommoisia linnoja täällä tuntuu kohoilevan vähän joka nurkalla...
Kävin sunnuntaina vierailemassa Strasbourgin komeassa katedraalissa ihan sisällä asti. Messuun en siis osallistunut mutta muuten pällistelin paikkoja. Siellä oli muun muassa tällainen ihmetys: maassa ritilä, jonka alle sai nakella rahaa! Joku ihme vimma se iski minuunkin, kirkkoon kuulumattomaan ex-luterilaiseen ja pakko sinne oli saada 20 sentin kolikko viskattua. Liekkö nyt sielu taivaaseen vilahtanut, luultavasti ei.
Eilen sitten käytiin vierailemassa astetta maallisemmissa ympyröissä, kun suuntasimme retkelle Frankfurtiin Euroopan Keskuspankkiin. Turvatoimet pytingissä olivat massiivisiset, mikä on ihan ymmärrettävää: tämä olisi varmaan ihan ykköspaikka iskeä kaiken maailman antikapitalisteille ja muille hipeille.
Näitä aulassa olleita lippuja pidemmälle ei siis rakennuksen sisällä saanut kuvata, ja hissejä emme saaneet käyttää ilman valvontaa, vaan seuraksi piti odottaa kaksimetristä, venäläisen painijan näköistä turvamiestä. Kaikki lentokentiltä tutut turvallisuuselkeet käytiin toki myös läpi, passin tarkastuksesta laukkujen läpivalaisuun.
Kun tämä sirkus oli saatu suoritettua, ohjelmassa oli reilun tunnin luento EKP:n toiminnasta ja historiasta. Aihe oli mielenkiintoinen, ja bonusta oli se, että saimme vierailusta muistoksi pientä tilehööriä. Nyt mulla on sekä EKP:n kynä että muistilehtiö, jippii!
Rakennuksen ulkopuolella oli yllättäen passissa lauma sööttejä pupuja. Mitä lie citykaneja sitten olleetkaan, mutta jotenkin ei tullut sellaista vaikutelmaa että noista olisi yritettykään päästä eroon. Hauskan kontrastin ne kyllä toivat sinne lasipilvenpiirtäjien ja pukumiesten keskelle.
Tässä vielä kuva rakennuksesta Euro-patsaan kanssa. Melko vaikuttava komlpeksi, tosin EKP on muuttamassa vuonna 2011 uusiin tiloihin toiselle puolelle Frankifurtia
Strasbourgin keikkaakaan ei ole jäljellä enää kuin muutama hassu päivä. En muuten vielä tiedä että jatkuuko tämän tai jonkun muun blogin kirjoittelu sen jälkeenkin, ilmoittelen siitä sitten jahka Suomeen asti olen joskus päätynyt.
Au revoir, Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti