Parlamentti, pakkausta ja Pariisi

Torstaina oli aika viimeisen ekskursion, ja suunnistimme vierailulle Europarlamenttiin. Strasbourgin parlamenttirakennus on todella vaikuttava ja kaunis, harmi vain että paikalla ei ollut muita kuin rakennusmiehiä ja muutama virastotyöntekijä. Koska parlamentti kokoontuu Strasbourgissa vain kerran kuussa, tarkoittaa se sitä, että kolme viikkoa kuukaudesta koko pömpeli seisoo käytännössä tyhjillään ja yhtenä viikkona sitten Brysselistä saapuva meppien, avustajien ja muun revohkan karavaani saa koko kaupungin sekaisin. Jokainen voi tykönään sitten pohtia, että onko tällainen sirkus järkevää EU-kansalaisten rahojen käyttöä…

Perjantaina teimme loppukokeet, jotka tuntuivat ainakin menneen ihan hyvin, vaikka lukeminen ei ihan liikaa jaksanut loppuviikon aurinkoisten säiden takia innostaa. Kokeiden jälkeen menimme jäähyväislounaalle , ja sen jälkeen osa porukasta lähti jo suuntaamaan pois Strasbourgista. Kävimme kuitenkin sitten joidekin kaupunkiin vielä jääneiden opiskelijoiden kesken illallisella ravintolassa, joka oli ainakin ovessa olleen kyltin mukaan mainittu ihan Michelin-oppaassakin.

Lauantaina pakkasin loputkin tavarat ja suunnistin junalla kohti Pariisia. Olin hyvällä säkällä löytänyt netistä halvan lipun TGV-luotijunan ykkösluokkaan, ja matkustusmukavuus oli kyllä ihan ennenkuulumatonta tasoa. Harmi vaan, että ”teknisistä syistä” juna oli loppujen lopuksi puolitoista tuntia myöhässä, mikä on aika paljon, kun matkaan menee normaalisti vähän päälle kaksi tuntia. No, mihinpä sitä on kiire valmiissa maailmassa… Hostellinkin löysin sitten vähän aikaa rinkkani kanssa täpötäydessä metrossa hikoiltuani. Illalla nukutti sitten ihan kohtuullisesti.

Nyt aamupalaa navan alle ja sitten valloittamaan Eiffel-tornit ja muut!

Au revoir, Sanna

Euro kirstuun kilahtaa...

Tässä ihan aluksi taas yksi otos ah-niin-ihanista maisemista Strasbourgin keskustasta. Tuommoisia linnoja täällä tuntuu kohoilevan vähän joka nurkalla...


Kävin sunnuntaina vierailemassa Strasbourgin komeassa katedraalissa ihan sisällä asti. Messuun en siis osallistunut mutta muuten pällistelin paikkoja. Siellä oli muun muassa tällainen ihmetys: maassa ritilä, jonka alle sai nakella rahaa! Joku ihme vimma se iski minuunkin, kirkkoon kuulumattomaan ex-luterilaiseen ja pakko sinne oli saada 20 sentin kolikko viskattua. Liekkö nyt sielu taivaaseen vilahtanut, luultavasti ei.


Eilen sitten käytiin vierailemassa astetta maallisemmissa ympyröissä, kun suuntasimme retkelle Frankfurtiin Euroopan Keskuspankkiin. Turvatoimet pytingissä olivat massiivisiset, mikä on ihan ymmärrettävää: tämä olisi varmaan ihan ykköspaikka iskeä kaiken maailman antikapitalisteille ja muille hipeille.


Näitä aulassa olleita lippuja pidemmälle ei siis rakennuksen sisällä saanut kuvata, ja hissejä emme saaneet käyttää ilman valvontaa, vaan seuraksi piti odottaa kaksimetristä, venäläisen painijan näköistä turvamiestä. Kaikki lentokentiltä tutut turvallisuuselkeet käytiin toki myös läpi, passin tarkastuksesta laukkujen läpivalaisuun.

Kun tämä sirkus oli saatu suoritettua, ohjelmassa oli reilun tunnin luento EKP:n toiminnasta ja historiasta. Aihe oli mielenkiintoinen, ja bonusta oli se, että saimme vierailusta muistoksi pientä tilehööriä. Nyt mulla on sekä EKP:n kynä että muistilehtiö, jippii!


Rakennuksen ulkopuolella oli yllättäen passissa lauma sööttejä pupuja. Mitä lie citykaneja sitten olleetkaan, mutta jotenkin ei tullut sellaista vaikutelmaa että noista olisi yritettykään päästä eroon. Hauskan kontrastin ne kyllä toivat sinne lasipilvenpiirtäjien ja pukumiesten keskelle.


Tässä vielä kuva rakennuksesta Euro-patsaan kanssa. Melko vaikuttava komlpeksi, tosin EKP on muuttamassa vuonna 2011 uusiin tiloihin toiselle puolelle Frankifurtia

Strasbourgin keikkaakaan ei ole jäljellä enää kuin muutama hassu päivä. En muuten vielä tiedä että jatkuuko tämän tai jonkun muun blogin kirjoittelu sen jälkeenkin, ilmoittelen siitä sitten jahka Suomeen asti olen joskus päätynyt.

Au revoir, Sanna

Juhannusta!

Sitä ei täällä tietenkään vietetä, sen sijaan tänä viikonloppuna juhlitaann ranskalaista isänpäivää. Kauheesti järkeä... Alla muuten kuva asuntoni ihqusta parvekkeesta, kasvillisuuskin siellä viihtyy... Asunto on kyllä ihan oikeasti todella mukava opiskelijakämpäksi, ehdoton kohokohta on kylpyamme!


Tässä yksi Strasbourgilainen patsas. En nyt muista että minkä kunniaksi tuo on pykätty, mutta pää siinä on vedessä.


Tällä viikolla teimme kaksi yritysvierailua. Keskiviikkona kävimme Steelcase Furnituren pääkonttorilla. Kyseinen firma on maailman johtava toimistokalusteiden valmistaja, ja tilat olivat sen mukaiset. Lisäksi yrityksessä oli panostettu henkilöstöpolitiikkaan ja työntekijöitä kuultiin, kun toimintoja kehitettiin, ja tiloja ja toimintoja kehitetään jatkuvasti tarpeen mukaan. Jotain siellä tehdään väkisinkin oikein, kun kerran ovat ykkösiä koko maailmassa. Pitää selvittää, että onko siellä jotain trainee-ohjelmaa.

Eilen torstaina kävimme Saksan puolella Mercedes-Benzin tehtaalla, joka oli hyvin vaikuttava kokemus. Itse valtavasta kokoonpanolinjasta emme saaneet ottaa kuvia, myyntihallista ja näyttelystä kylläkin.


Autontekorobotti. Noita oli tehtaan puolella sadoittain, ja valillä tuntui, että ne ovat elollisia olentoja. Sen verran pikkutarkkaa työtä ne tekivät.


Mika Häkkisen kypärä ja hanskat vitriinissä.


Tuommoinen kelpais kyllä...


Mersu 1930-luvulta, kelpaisi myös.


Räikkösen auto McLaren-ajoilta.

Nyt viimeisen Strasbourgin viikonlopun viettoon! Hauskaa jussia,

Au revoir, Sanna

Toinen viikonloppu Strasbourgissa

Kämppikseni S pyysi viikonlopuksi pariisilaisen kaverinsa R:nkäymään Strasbourgissa, ja lauantaina söimme yhdessä R:n laittamaa ranskalaista illallista, joka oli ihan uskomattoman hyvä. Tarjolla oli härän filettä madeira-kastikkeessa ja jonkinlaista ranskalaista perunamuussia, ja en kyllä rehellisesti sanottuna ole tällä reissulla missään ravintolassakaan syönyt yhtä hyvää ruokaa. Siinä sitten juotiin punkkua ja puhuttiin politiikkaa, oli kyllä hieno ilta.

Sunnuntaina kävin pitkällä kävelyllä ympäri Strasbourgin vanhaa kaupunkia, joka on nimeltään Pétit France, pikku-Ranska. Strasbourghan on ikivanha kaupunki, ja vanhan kaupungin vanhimmat asuintalot ovat 1200-luvulta. Vaikka kaupunki on jäänyt monen sodan ja selkkauksen keskelle, on keskusta onneksi säilynyt lähes muuttumattomana.

Keskustassa järjestettiin tänä sunnuntaina taidemarkkinat, ja innostuin ostamaan itsekin sieltä yhden pienen taulun. Esillä oli enimmäkseen paikallisten taiteilijoiden töitä, ja useimmat olivat itse paikalla myymässä teoksiaan. Olisi siellä ollut paljon muitakin tauluja jotka olisin mielelläni ottanut mukaan, mutta milläpä niitä sitten perässään kuskailisi…

Tajusin tänään, että paluu Suomeen on todella edessä jo kahden viikon päästä, ja vähän alkoi vatsanpohjasta siepata. Toisaalta on jo ihan kiva nähdä Suomen kesä, mutta sitten kuitenkin olisi vielä mukava nähdä muitakin paikkoja, vaikka Amsterdam tai Marseille. Jännityksellä odotan kulttuurishokkia, mikä odottaa koto-Suomeen palatessa.

Au revoir, Sanna

La vie, c'est magnifique!

Strasbourg on ihana ja loistava kaupunki. No niin, se on nyt tehty selväksi. Kaupunki on sopivan kokoinen, täynnä kiinnostavia museoita, hienoja puistoja, julkinen liikenne pelaa ja ihmiset ovat kohteliaita. Ja vaatteita varmasti löytyy vararikkoon asti ostettavaksi, pitää vaan osata hillitä itsensä! Kaksi viikkoa on nyt täällä tullut jo vietettyä, eikä kyllästymisen merkkejä ole ilmassa.

Museoista puheen ollen, eilen käytiin liettualaisen kämppikseni S:n kanssa paikallisessa nykytaiteen museossa. Ja hienohan sekin oli. Museosta löytyi muun muassa Rodinin kuuluisa Ajattelija-patsas, ja tilapäisnäyttely oli todella vaikuttava kokoelma tilataideteoksia teemalla ’hiljaisuus’. Keskiviikkona puolestaan käytiin koko ryhmämme kanssa kuuluisan strasbourgilaisen kuvittaja-taiteilija Tomi Ungererin nimikkomuseossa, joka oli sekin todella mielenkiintoinen ja hyvin koottu.

Ryhmämme amerikkalaisilla on muuten menossa jonkinlainen kulttuurishokkivaihe. Monet heistä eivät ole koskaan käyneet USA:n ulkopuolella, saati sitten ihan Euroopassa. Eräskin tilitti sitä, miten on niin kova ikävä hampurilaisia ja telkkaria. Justiinsa… Toisaalta se oli ihan sympaattista, kun yksi jenkkityttö kertoi mulle, kuinka hänellä on Tampereella asuva suomalainen kaveri. Tämä kaveri on kuulemma todella fiksu, ’hän puhuu kolmea kieltä’! Olin vaan sitten että oh hoh, onpas älykäs kaveri. Kyllähän se suomen, ruotsin ja englannin puhuminen on todella fiiniä.

Niin, ja pakko on vielä kehua lähikauppaa, jossa on hyvän valikoiman lisäksi erittäin toimiva itsepalvelukassasysteemi. Eli tavallisten kassojen lisäksi on pikakassoja, joissa ostokset laitetaan ensin niiden painon punnitsevalle tasolle, sitten viivvakoodi käytetään lukijan läpi ja tuote laitetaan toiselle ostosten painon punnitsevalle tasolle. Lopuksi maksetaan ja kiitos hei! Tietysti kassojen vierellä on aina yksi myyjä passissa, jos tulee jotain probleemia koneen kanssa. Joka tapauksessa selvisin tämän keksinnön takia aamulla ruuhka-aikaan kauppaan ja ulos kahdessa linuutissa (!), kun ostettavana oli vain banaani ja energiajuoma. Suomeen tätä tuskin saadaan, eiköhän PAM pidä siitä huolen. Jälleen yksi syy muuttaa asumaan jonnekin keski-Eurooppaan.

Au revoir, Sanna

Viime perjantaina vierailimme täällä Strasbourgissa sijaitsevassa Euroopan Neuvostossa. Ensin kävimme tutustumassa neuvottelusaliin, jossa ei valitettavasti tällä kertaa tapahtunut muuta kuin huonekalujen siirtelyä talonmiesten toimesta. Toisaalta neuvosto kokoontuukin vain neljä kertaa vuodessa, ja seuraava kerta taitaa osua kesäyliopiston viimeiselle viikolle, joten silloin mennään omaehtoisesti seuraamaan istuntoa.

Istuntosalin jälkeen oli vuorossa esittely Euroopan Neuvoston toiminnasta. Joillein amerikkalaisille opiskelijoille oli vaikea ymmärtää, että neuvosto ei ole sama asia kuin EU, mutta eipä itselläkään valitettavasti ollut aiemmin ihan liikaa tietämystä tämän eurooppalaisen instituution toiminnasta. Erittäin hyvän esittelypuheen jälkeen seurasi yllättävän aktiivinen kysymys- ja vastausosio, jossa päästiin pureutumaan ajankohtaisiin kysymyksiin liittyen muun muassa Venäjän ongelmallisuuteen EN: jäsenenä. Ehdottoman mielenkiintoinen paikka, myös arkkitehtuurinsa puolesta.

Lauantaina kävin vierailemassa tuossa muutaman kilometrin päässä Saksan puolella eli Kehlin kaupungissa. On tosi hämmentävää, miten sinne ja takaisin voi matkustaa samalla paikallisliikenteen kuukausilipulla, mutta matkalla muuttuu valtio ja kieli. Löysin sieltä sitten halvalla uuden vetolaukun kun Sirpa lähti jo Suomeen vieden mukanansa talvivaatteet. Ei tarvitse enää kanniskella loppua omaisuutta Sparin kestokassissa. Saksassa ovat muuten elintarvikkeetkin jonkin verran halvempia kuin täällä Ranskan puolella, ja muutamat jenkit käyvätkin siellä tekemässä ostoksensa. Tällä viikolla on tarkoitus lyöttäytyä mukaan, mutta tänään ei ainakaan pääse kun kesäflunssa iski, köh ja aivastus!

Niin, ja sunnuntaina kaikkiin Strasbourgin museoihin oli vapaa pääsy joten lähdimme yhdessä erään amerikkalaisen kurssikaverini kanssa kiertelemään niitä. Ehdimme käydä päivän aikana viidessä museossa, joista suosikkini oli ehdottomasti elsassilainen museo (tämän alueen nimi on siis Alsace). Muita kierrettyjä olivat Strasbourgin kaupungin museo, Rohanin palatsi, esittävän taiteen museo, arkeologinen museo ja eläintieteellinen museo.

Ranskan taitokin on jo vähän petraantunut; tänään osasin apteekissa asioida pelkästään ranskaksi kun piti käydä ostamassa lääkettä kurkkukipuun. En tosin muistanut että mikä on kaula ranskaksi niin siinä kohti meni elekieleksi, mutta muuten meni ihan nappiin, hyvä minä!

Au revoir, Sanna

Strasbourgin kuvia

Katedraali, josta on mahdotonta ottaa kuvaa sijainnin ja koon takia. Tässä nyt vähän sitten yritin.

Vox Páthe-elokuvateatteri. Tuolla pitää käydä ihan vaan älyttömän hienon valomainoksen takia.

Pikku-kissa seikkaili ikkunalaudalla, hui!

L'Orangerien puisto. Aivan ihana paikka, lammissa ui kilpikonnia ja joutsenia ja haikarat lentelee puiden latvoissa.

Europarlamentti. Kaikki nyt sunnuntaina äänestämään, jos vielä ei ole tullut käytyä!

Au revoir, Sanna

Je suis arrivée

Maanantaina puolenpäivän aikaan saavuin vuorokauden matkan jälkeen lopulta Ranskaan, Strasbourgiin ja ehdin kuin ehdinkin mukaan kurssin opiskelijoille tarkoitetulle kiertoajelulle. Lähdimme tutustumaan ensin läheiseen linnaan, sitten viininmaistelulle ja lopulta illalliselle syömään paikallista herkkua eli flammekuchea.

Linna oli todella upea, niin kuin kuvista voi todeta. Kiertoajelulla pääsin myös tutustumaan muihin opiskelijoihin. Reilusti suurin osa porukasta tulee eri puolilta jenkkilää, lisäksi mukana on tyyppejä niin Etelä-Afrikasta, Taiwanista, Meksikosta kuin ihan Euroopastakin. Meidän yliopistosta on mukana neljä opiskelijaa. Huonekaverikseni sain mukavan liettualaisen tytön.

Nyt on sitten kaksi päivää ihan opiskeltukin, ja päivät ovat tosiaan täysiä. Aamut alkavat ranskan tunnilla ja lisäksi joka päivä on luennot niin Euroopan yhdentymisestä kuin liiketoiminnasta unionin alueella. Mielenkiintoisia aiheita ja pääsen täällä petraamaan myös säälittäväksi ruostunutta ranskan kielen taitoanikin. Luentojen lisäksi vierailemme sitten läheisissä organisaatioissa ja yrityksissä, luvassa on niin Euroopan Neuvostoa kuin Mercedes-Benzin tehdastakin.

Ostin muuten jo paluulipun kotia, eli nyt on tiedossa sekin, että koska tämä lysti loppuu: 29.6. kutsuu SASin kone ja sitä ennen on tiedossa kahden päivän keekoilu Pariisissa, ihanaa!

Au revoir, Sanna

Viszontlataszra, Magyarorszag!

Sunnuntaiaamuna kutsui juna allekirjoittanutta ja reissulla kummasti lihonutta Paavoa. Onneksi sukulaisten matkaan sai kaksi matkalaukullista mukaan jostain karttunutta roinaa, muuten olisin ollut suomeksi sanottuna kusessa kamppeitteni kanssa. Nytkin meinasi kyllä välillä selkä sanoa naks poks.

Budapestissa odottelin junaa Karlsruheen viisi kokonaista tuntia, mikä olisi ollut ihan siedettävää, mikäli kyseessä ei olisi ollut unkarilainen pyhäpäivä, ja vielä sateinen sellainen: kaikki paikat olivat kiinni ja Tonavan rantaankaan ei voinut mennä kävelemään. Yllätin kuitenkin itsenikin ja kestin kököttämisen kuin nainen. Hyvästit Unkarille jätin sitten junan ikkunasta käsin, ja kun näin Vapautuksen muistomerkin Gellert-vuorella häipyvän horisonttiin ja Tonavan jäävän taa, niin kyllä siinä tällainen vanha pehmo herkistyi väkisinkin.

Juna Budapestista Karlsruheen oli siis yöjuna, eikä mulla ollut makuuvaunupaikkaa. Kaiken huipuksi junassa oli käytössä ns. loosikäytäntö, eli paikat oli järjestetty kuuden istuimen osastoihin eikä penkkejä saanut siis käännettyä taaksepäin. Onneksi samaan loosiin tuli kuitenkin vain yksi toinen nainen, ja saimme kumpikin oman penkkirivin jolla pötkötellä. Leuhkinpa vielä sillä, että sain nostettua Paavon ihan omin voimin yläritsalle yön ajaksi!

Kolmannen kerran samana päivänä yllätin itsenikin, kun pystyin jopa nukkumaan siellä junassa vaikka mukana ei tietenkään ollut mitään tyynyä eikä peittoa. Harmitti kyllä, kun yön aikana ajettiin Itävallan kaikkein kauneimpien Alppimaisemien ohi (Salzburg, ah!) ja se meni ohi nukkuessa. Toisaalta ei sitä varmaan pimeällä olisi mitään nähnytkään… Näin sentään aamulla, jo Saksan puolella oltaessa viimeiset huput takanapäin ja päätin, että tuonnekin pitää vielä joskus päästä.

Tämän reissun yllätysmomentti paljastui kuitenkin pian, kun kuulin, että juna oli siinä vaiheessa kolme tuntia myöhässä eikä mulla siis ollut mitään toivoa ehtiä jatkojunaan Strasbourgia kohti. Eipä siinä, kun lopulta saavuttiin Karlsruheen , soitin Strasbourgin koordinaattorille että nyt en kyllä ihan ehdi ajoissa… Homma kuitenkin onneksi järjestyi ja pääsin suhteellisen nopeasti Ranskan puolelle ja ehdin mukaan siksi päiväksi kesäyliopistolaisille järjestetylle retkelle – siitä ja muista Strasbourgin metkuista lisää jatkossa.

Au revoir,

Sanna

PS. Paavo on siis mun rinkka jos ihmettelit.