Buranan tarpeessa

Tänään aamulla heräsin tuskalliseen hartiakipuun, joten dormin vänkä tyyny on viimein ottanut voiton niskoistani. Ibuprofiinin voimilla tuskistelin sitten itseni kouluun, joka onnekseni alkoi vasta kymmeneltä, kun laskentatoimen luento oli peruttu. 

Luennoilla minua jaksaa edelleen ihmetyttää joidenkin tutkinto-opiskelijoiden lapsellisuus, sillä jostain syystä näillä nappuloilla on täysin vierasta se, että kun toinen puhuu niin silloin kuunnellaan. Toisin sanoen luennoitsijan päälle mölötetään ihan surutta omia juttuja, mikä on suomalaiselle aika outoa. Tänään pääsin sitten johtamisen luennolla näpäyttämään, kun kulttuurieroista puhuttaessa totesin, että suomalaisten mielestä toisten päälle puhuminen on todella syvältä (tai käytin siis vähän sivistyneempää ilmausta, mutta kuitenkin). 

Tosiasiassa minun teki mieli nakata mehupullolla niitä takarivin hörisijöitä, mutta hillitsin kuitenkin itseni. Suunnittelin kuitenkin jo, että millä konsteilla hiljennän k.o. häiriköt kun omien esitelmien aika tulee. Niitä joutuu nimittäin tekemään lähes joka kurssilla, enkä tosiaan arvosta sitä, jos joku huutaa päälle. 

Illalla suuntasimme isolla porukalla katsomaan Pécsin kansallisteatterille modernia balettiesitystä nimeltä 'Bolero & Carmina Burana'. Kyseessä oli kahden lyhyehkön balettiesityksen yhteisnäytös, eli korkeakulttuuria parhaimmillaan. Ja hyvä oli! Tosin teatterilla lievää hämmennystä herätti, kun esirippu oli koristeltu yrityssponsoreiden logoilla. Tämä menee taas osastolle 'ei meillä Suomessa koskaan'. Balettiosuuden jälkeen käytiin kantapaikaksi muodostuneessa Murphy'sissä syömässä letut ja juomassa valkoviinit eli oikein hyvä ilta oli.

Viszlat, Sanna