One night in Budapest

Kuten aiemmin olen todennut, tietokoneeni lakkasi toimimasta seuraavana päivänä kun saavuin Pécsiin. Viimeisenä vaihtoehtona oli lähteä Budapestiin käyttämään konetta takuuhuollossa, mikä ei minua liiemmin haitannut. Mutta mutta: kämppikseni kanssa onnistuimme isäni antamilla ohjeilla ihmeen kaupalla herättämään rakkineen henkiin, ja BP:n reissusta muodostui vain mukava hengähdystauko dormielämästä. 

Niinpä matkasin siis eilen italialaisen kaverini, sanotaan häntä vaikka M:ksi, luo. Tutustuimme M:n kanssa kielikurssilla Debrecenissä, josta tuntuu jo olevan suunnilleen miljoona vuotta aikaa, todellisuudessa siis kolme viikkoa. M:n kämppä oli melkoista luksusta asuntolaan jo tottuneelle. Asunto on ihan Pestin keskustassa, ja koska muut kämppikset eiuvät ole vielä saapuneet niin neidillä on käytössään kaksikerroksinen (!) asunto kolmella kylppärillä ja neljällä makuuhuoneella, eli oikea biletaivas.

No, bileitä emme kuitenkaan siellä järkänneet vaan menimme toisen kaverimme luo kokkailemaan italialaista illallista. Paikalla oli lisäksi tytön kämppis sekä toinen italialainen kielikurssikaverini ja hänen kämppiksensä. Söimme uskomattoman hyvää italialaista pastajuttua, jonka nimi minun pitää vielä tarkistaa. On se vaan niin eri asia, kun natiivi laittaa kunnon pastaa ja tunteella! Ja siellä päin ei ilmeisesti kaloreita pahemmin lasketa, sillä kokkailuun kului kokonainen pullo oliiviöljyä. Ja nyt tiedän, että pastaa keittäessä suolaa pitää laittaa kaksi kukkurallista ruokalusikallista. Huh huh mutta hyvää oli!

Illalla lähdimme Budapestin Erasmus-opiskelijoiden pippaloihin Livingroom-nimiseen baariin, joka oli valitettavasti jonkin sortin paikallinen Onnela, joka ei kuulu lemppareihini. Musiikki oli tylsää, mutta löysimme onneksi istuskelunurkan jossa vierähtikin aikaa sitten reilusti aamuyön puolelle. 

Tänään heräiltyämme toteutimme M:n kanssa pitkäaikaisen aikeeni vierailla House of Terror-nimisessä museossa, jossa esiteltiin todella vaikuttavalla tavalla äärioikeisto- ja kommunismidiktatuurin julmuuksia. Kyseisessä talossa on aikanaan toiminut molempien tyrannioiden salaisen poliisin toimintoja ja muun muassa vakityrmiä ja kuulusteluhuoneita, joita pääsi katsomaan. Näyttelyesineisiin kuului muun muassa hirsipuita, joilla toisinajattelijoita hirtettiin käsittääkseni kyseisen talon sisäpihalla. 

Valitettavasti englanninkielistä tulkkausta ei liikaa ollut, mutta siitäkin huolimatta museo oli todella vaikuttava ja järkyttäväkin elämys. Kellarikerroksen tyrmät olivat niin ahdistavia, että en pystynyt niihin menemään sisälle. Suosittelen ehdottomasti käyntiä tuolla! Suunnittelimme M:n kanssa käyvämme kevään aikana vielä Krakovassa ja samalla Auschwitzin keskitysleirillä, joten tämä oli ehkä sitäkin varten hyvää harjoitusta. Niin, ja House of Terroriin on sitten ikäraja 18 vuotta ja ihan syystä!

Tämän jälkeen tarvitsimme vähän sulattelutaukoa, joten menimme brunssille suosikkiravintolaani Kiado Kocsmaan (anteeksi, nimi ei välttämättä ole ihan oikein) joka sijaitsee ihan lähistöllä. Olen tainnut mainita tuosta ennenkin, mutta edelleen suosittelen!

Iltapäivällä hyppäsin junaan ja palasin lumiseen Pécsiin. Talvivaatteet saa taas kaivaa esille, sillä ulkona on lunta noin kymmenen senttiä! 

Viszlat, Sanna