Kedres megegészségesedésünke!

Debrecenin kielikurssi on alkanut mukavasti. Asustelen paikallisessa opiskelija-asuntolassa samassa huoneessa italialaisen ja ranskalaisen tytön kanssa ja hyvin ollaan tultu toimeen. Välillä kielimuuri vaan tulee vastaan, mutta muuten olen ollut oikein tyytyväinen kämppiksiini. Äsken kävin ranskalaisen tytön kanssa paikallisessa Prisman kokoisessa Tescossa ostoksilla ja tietty eksyttiin matkalla, joten sormet sinertävinä oli tietysti pakko mennä kahville toipumaan tuskaisesta reissusta.

Eilen illalla oli kielikurssin tervetuliaisillallinen, joilla oli ensin ohjelmassa paikallisten lasten esittämää laulu- ja kansantanssitaidetta. Unkarilaisilla lapsilla on ilmeisen terveet keuhkot. Sen jälkeen syötiin unkarilaisia ruokia ja nostettiin pari maljaa. Meitä on koolla aika kirjava joukko. Noin kolmesta kymmenestä osallistujasta opiskelijoita on noin parikymmentä ja suomalaisia peräti kuusi. Olen yrittänyt ihan tietoisesti välttää muiden suomalaisten seurassa liikkumista, sitä kun saa kotimaassakin harrastaa... Opiskelijoita on aina Kiinaa ja Yhdysvaltoja myöten ja ikähaarukka on 20-60 vuotta,  joten ihan monipuolinen porukka on kasassa. 

Tänään aloitettiin kielikoulu jo kello 8 aamulla. Tahti oli tiivis, oppitunteja on päivittäin puoli yhdeksästä puoli kuuteen. Onneksi välillä on kahvitaukoja, sillä tahti on melko kova. Hauskaa on ollut huomata, miten paljon yhtäläisyyksiä suomen ja unkarin välillä on, esimerkiksi kirjaimet äännetään melko samalla tavalla ja sanojen painotus on ensimmäisellä tavulla. 

Huomenna taas heti aamusta ylös ja opiskelemaan, sitähän varten täällä kai ollaan...

Cheers, Sanna

PS: Otsikko on unkarilainen, pidennetty versio kippiksestä. On kuulemma hyvä tapa tarkistaa, että joko on tullut otettua tarpeeksi... Mulla ei onnistunut edes kokiksen juonnin jälkeen.