Hostellielämän riemuja ja holokaustin kauhuja

Viime yönä kävi useammin kuin kerran mielessä ajatus, että ehkä hotellimajoituksesta kannattaa maksaa... Samassa huoneessa asuvat bilehileteinit nimittäin järjestivät kohtuullisen älämölöshown baarista palatessaan. Olemme saksalaisen kielikurssikaverini kanssa molemmat vähän nuhassa, joten uni olisi kyllä maistunut, mutta pyydettäessä porukan desibelitaso vain laski eikä ovesta edetakaisin ramppaaminen loppunut. Jos sama toistuu tänä yönä niin saan teinit oppivat varmaan iha uusia, suomalaisia kirosanoja. Murr.

Hostelli on muuten ollut ihan loistava. Paikka on melko pieni ja boheemi, ihan erilainen kuin jotkut laitosmaiset suurhostellit joita vierastan. Tänä iltana omistaja kokkaa meille unkarilaisen illallisen, nam! 

Tänään vierailin juutalaisvainojen uhreille omistetussa museossa, Holocaust memorialissa. Paikka oli todella liikuttava, varsinkin kun paikalla ei itseni lisäksi ollut kuin kaksi tätiä. Museo oli todella hyvin järjestetty, melko peini mutta sitäkin vaikuttavampi paikka. Suosittelen kaikille pysähtymistä täällä Budapestin matkalla.

Iltapäivällä söimme sitten porukalla lounasta kielikurssilla mukana olleen italialaistytön kämpällä. Kumma juttu, miten italialaisten laittama pasta maistuu jotenkin aidommalle vaikka kastike oli samaa Barillaa mitä Suomestakin saa.

Vielä huomisen vietän täällä, torstaina päräytän yhdeksi yöksi Bratislavaan ja tapaan siellä perjantaina samaan yliopistoon opiskelemaan tulevan, kielikurssilla tapaamani ranskalaistytön kanssa. Samana päivänä suuntaamme sitten takaisin Budapestiin ja edelleen kohti Pécsiä. Jännää!

Viszlat, Sanna