Lähtö

Parin tunnin kuluttua pitäisi lähteä kohti junaa Budapestiin ja sieltä illalla sitten Karlsruheen. Eilen pakkailin kamat rinkkaan ja kahteen sukulaisten mukaan lähtevään nyssäkkään - olihan tuota roipetta kertynyt niin maan valtavasti, että ei mitään toivoa että saisin niitä enää itse mukana raahattua. 

Uskomatonta, että tämä vaihtolukukausi oli nyt tässä. Aika meni ihan tosi äkkiä, mutta kyllä tämä puoli vuotta oli yhdessä maassa ihan tarpeeksi, varsinkin kun lopun aikoina mulla alkoi jo mennä hermot tähän dormielämään. Tälläkin viikolla joku mukava oli käynyt pöllimässä mun ruokia jääkaapista... Mutta loppusaldo jää kyllä plussan puolelle, sen verran mahtava elämys tämä aika täällä on ollut.

Bloggailu ei kuitenkaan lopu tähän, vaan jatkuu (ainakin) Strasbourgin kesäyliopiston ajan. Pysykäähän kuulolla!

Viszlat, Sanna

Seuraava pysäkki - Karlsruhe

Meninpä sitten eilen ostamaan junalippua torstain Budapestin keikalle (sukulaisia taas) ja sunnuntain matkalle Strasbourgiin. Kansainvälisten junalippujen ostaminen oli taas Pécsin keskustan junalipputoimistossa kamalaa säätämistä, muistuipa mieleeni kuinka Zagrebin lippujen ostamiseen saatiin kulumaan kokonainen tunti - ilman jonotusta. 

No, puolen tunnin tahkoamisen jälkeen kassan täti ei suostunut myymään mulle lipun kuin Saksan Karlsruheen asti. Kun nyt ei yhteistä kieltä ollut, niin tyydyin tähän ratkaisuun ja ajattelin että ostan jatkolipun sitten Deutsche Bahnin nettisivuilta. 

Verratkaapa karttoja, ja todetkaa kuinka lähekkäin nämä kaksi sivistyksen kehtoa ovat. Ja paljonko maksaa lippu tällä välillä? No hitto, 23 euroa! Eikä siinä kaikki...

Ensimmäinen sopiva yhteys oli mukavasti myyty täyteen ja toiseen ei jostain syystä voinut ostaa nettilippua. Postitse eivät suostuneet lippua lähettämään kun ei välttämättä ehdi perille ajoissa enää.

Ja mikä on koko jupakan lopputulema? Allekirjoittanut suuntaa sunnuntaina yöjunalla Budapestista Karlsruheen ja arpoo sitten siellä että pääseekö saman päivän aikana sinne Ranskan puolelle. Voi Kyllikki sanon minä. En edes viitsi laittaa sähköpostia sinne Strasbourgiin kun kuitenkin olen tulossa päivää myöhemmin kuin muut. Toisaalta niiltä saisi varmaan jotain niksejä että mitä hittoa tässä nyt tekee.

Että jee jee jee.

Viszlat, Sanna

Sunnuntaiaamun ex tempore-matkailua

Armas kämppikseni D lähti tänä aamuna kohti Nantucketia ja kesätöitä, niinpä oli haikeiden jäähyväisten aika. Sovittiin kyllä, että tämä ei ole 'goodbye' vaan 'see you later' ja että tavataan vielä joskus Bulgariassa, Suomessa, Unkarissa tai missä nyt fiksulle tuntuu. 

Liikuttavaa oli, että edellisillan baarihulinoista huolimatta suuri joukko dormilaisia oli jaksanut jäädä vielä hereille kuuden jälkeen vilkuttamaan, ja ryhmähalien jälkeen minä lähdin vielä saattamaan D:tä junalle. C:nkin piti alunperin olla messissä, mutta ärhäkän kesäflunssan takia hän joutui kuitenkin jäämään kämpille.

Puoli kahdeksalta nosteltiin laukut junaan ja hyvästeltiin vielä - mutta kas, juna lähtikin yhtäkkiä puksuttamaan liikkeelle, ja minäkin siinä mukana! Eipä siinä muu auttanut kuin odottaa konnaria ja selvittää tilanne. Onneksi kyseessä oli keskivertoa inhimillisempi tapaus, eli siltä reissulta ei tarvinnut maksaa lippua ollenkaan, kun lupasin jäädä pois seuraavalla asemalla.

Todettiin D:n kanssa, että tämähän oli itse asiassa ihan hyvä juttu, saatiin noin 10 minsaa lisäaikaa fiilistellä kulunutta lukukautta. Lopulta kuitenkin seuraava ase, Szentlörinc, saapui, ja minun piti siirtyä laiturille vilkuttelemaan ja katsomaan, kun juna vei kaverin pois.

No, sitten olin siis tällä mystisellä Szentlörincin juna-asemalla, ja eipä siinä muukaan auttanut, kuin lähteä selvittämään, että koskahan sieltä pääsisi takaisin Pécsiin? Mulla ei (tietenkään) ollut käteistä mukana eikä asemalla (tietenkään) käynyt pankkikortti, joten lähdin sitten etsimään 'city centeriä' niinkuin lippukassan täti neuvoi. 

Ja todellinen cityhän se Szentlörincs on, kuten yllä olevasta kuvasta voi todeta... Onneksi kuitenkin se automaatti löytyi suht nopeasti ja sain lipun jo seuraavaan junaan. Sunnuntaiaamun maakuntamatkailu jäi lopulta vajaan tunnin mittaiseksi.

Olen nyt ihan obsessoitunut tuohon tatskaan, ja taas piti räpsiä kuvia siitäkin. Eilen illalla suunnittelin jo uusia tatuointi-ideoita, saa nähdä koska ne saan hankittua. Eihän tätä ensimmäistäkään tullut mietittyä kuin vissiin viisi vuotta...

Viszlat, Sanna

Sekavia fiiliksiä

Eilen illalla seurasin järkyttyneenä kotikaupungissani Kuopiossa sattunutta ampumavälikohtausta. Netistä piti tarkistella vähän väliä, että joko tulisi uutisia ja lisätietoja tapauksesta. Pakko myöntää, että oli suuri helpotus kun uhrien joukossa ei ollut omia sukulaisia tai tuttavia mutta syvä osanotto minunkin puolestani kaikille, joita tämä silmitön hyökkäys kosketti.

Sitten vähän arkisempiin puuhiin. Kuudesta tentistä olen saanut nyt pakerrettua neljä, eli voiton puolella ollaan. Tänään kirjoittelin pois yhden pyytämättä ja yllätyksenä tulleen essee-tehtävän, joka onneksi pohjautui yhteen aiempaan esitelmään eli melko kivuttomasti siitä selvisin.

Bulgarialainen kämppikseni D lähtee huomenna kesätöihin Jenkkeihin, Nantucketin saarelle ja hullu ikävähän tässä meinaa tulla. Kyllä tähän on osannut jotenkin varautua koko kevään ajan, mutta on se silti haikeaa kun on kaikki arki ja juhla jaettu puolen vuoden ajan ja sitten viuh, tyypit häviävätkin pois... Ensi viikolla lähden sitten minäkin kohti Strasbourgia ja kesäyliopistoa, joten pakkailemaan pitäisi jo alkaa. 

Ulkona on edelleen ihan hervottoman kuuma, ei tällainen suomalainen kalpeanaama kykene siitä oikein enää nauttimaan kun iho kärähtää samantien ja päässä alkaa heittää. Ja tuon tatskankin kanssa pitää nyt olla varuillaan, niin sen kanssa pitää pari viikkoa pysytellä varjosalla vielä.  Muuten se on kyllä lähtenyt paranemaan varsin mallikkaasti, punoitus hävisi jo. Nyt odotellaan sitten sitä ah niin ihanaa rupivaihetta. 

Viszlat, Sanna

The one thing you get to take with you

"Ainoa asia jonka saat mukaasi tuonpuoleiseen"

Tänään toteutin pitkäaikaisen unelmani ja kävin nakututtamassa ihooni ensimmäisen tatuointini. Kuva on Otavan tähtikuvio ja as you see, se tuli vasempaan ranteeseen. 

Operaatio ei juuri sattunut,paitsi nuo kaksi rannetta lähimpänä olevaa tähteä vähän enemmän. Keskiarvo kivulle oli sellainen ärhäkkä hyttysenpisto eli todella ok. Paljon tuskaisempaa on esimerksiksi hampaan poraaminen. Tatuoinnin teetin mahtavassa liikkeessä, jossa varauslista oli täynnä heinäkuulle asti... No, onneksi mukana ollut kaverini tajusi inttää vähän että kyseessä on todella ihan pieni kuva ja varmaan ehtii laittaa, ihan nopeasti vaan! Eikä hintaakaan ollut kuin 8000ft (n. 30€). Tatuointiturismi Pécsin suuntaan on siis varsin kannattavaa.

Eihän siihen sitten mennytkään kuin puoli tuntia, kuvien piirtelyinen ja ihoon hakkaamisineen. Nyt sitä pitää vain hoidella Bepanthenilla ja pitää muutenkin kuin kukkaa kämmenellä vähän aikaa. Suosittelen kaikille!

Viszlat, Sanna

Gaudeamus igitur

Unkarissa kevään uusia ylioppilaita muistetaan kuvissa näkyvällä tavalla. Kukin luokka ottaa viimeisenä keväänä luokkakuvan, johon huolitaan jostain syystä mukaan kaikki opettajatkin. Kuvissa on yleensä joku vekkuli teema, ja kuvat on ottanut joku todella pro kuvaaja (ja teinien naamojen sileydestä Photoshoppikaan ei ole kielletty). 

Nämä kuvat sitten ripustellaan paikallisten liikkeiden ikkunoihin, ja niiden pällistely on kaupungilla liikkuville oikein kanssallisurheilua. Ja ihan hauskojahan nuo ovat näin kulföldinkin (ulkomaalainen) mielestä. 

Toinen oleellinen osa valmistujaisrituaalia on tyttöjen pukeutuminen merimiesasuun, ja älkää vaan kysykö, että miksi. Tuntuu kuin täällä olisi jotkut mangafanien kokoontumisajot käynnissä, sillä niitä Aku Ankalta matkittuja paitoja pidetään päällä monta viikkoa ennen kuin kesälaitumille todella kirmataan. Pojat sitten pukeutuvatkin tutummin tummaan pukuun. 

Onnittelut etukäteen kaikille kevään ylioppilaille ja ammattiin valmistuville!

Viszlat, Sanna

Identiteettikriisi

Viikonloppu meni Budapestissa sukulaisia tapaamassa. Käytiin muun muassa katsomassa Buda-vuorella kuninkaanlinnaa ja Kalastajalinnaketta, joka on mulla tähän asti jäänyt kokonaan näkemättä. Valitettavasti tältä reissulta ei ole kuvallista materiaalia tarjolla, kun kaikki kuvat ovat mystisesti kamerasta hävinneet... No, onneks porukassa oli muilla kamerat myös mukana niin joskus saan niitä kuvia myös itselle.

Reissulla huomasi, miten kovasti sitä on jo tähän maahan sulautunut; alussa uudelle ja eksoottiselle tuntunut ei enää jaksa hämmästyttää. Ei tunnu enää, että on ulkomailla. Ja Budapestin nyt valtaavat suomalaisturistit (ette te rakkaat sukulaiset tietenkään!) tuntuivat vaan todella ärsyttäville. Suurin osa vastaan lampsineista härmäläisistä tuntui olevan jonkin asteisessa humalassa, kaupassa yritettiin maksaa euroilla ja yleensäkin ihmiset luulevat varmaan tulleensa jonnekin Kanarian saarille missä on ihan ok rällätä kun kerran halvalla saa. 

Tänään oli edessä paluu arkeen, kun edessä oli kaksi tenttiä. Ihan kunnialla nuo tuntuivat menevän, ja nyt on kuudesta tentistä onneksi hoidettu jo kaksi alta pois. Pécsiin on nyt juuri sopivasti tenttikauden ajaksi iskenyt kunnon helleaalto, mittari hipoo kolmeakymmentä ja lukeminen ei jaksa kamalasti kiinnostaa. Pakko kai se on silti taas tänään pakertaa.

Viszlat, Sanna

Vähiin käy ennenkuin loppuu

Nyt on Unkarin keikkaa jäljellä enää vähän reilut kaksi viikkoa, ja kauhulla odotan tavaroiden pakkaamista. On nimittäin tullut hamstrattua kaikenlaista roipetta ihan kunnolla, lähinnä kuitenkin ah niin kätevästi kirjoja joita onkin sitten erittäin mukava raahailla ympäri Eurooppaa kotia kohti.

Strasbourgin opiskelukuukautta varten yritän nyt hakea Kelalta opintotukea, kuuluuhan se kuitenkin mulla nyt opintosuunnitelmaankin. Kelan byrokratia tai siis lähinnä yliopiston opintotukikeskuksen sisälukutaidottomuus aiheuttaa kuitenkin harmaita hiuksia. Olen nyt kolmella sähköpostiviestillä yrittänyt sieltä tiedustella, että kelpaako heille minulle laitokselta faksattu paperi, josta käy ilmi että opintojakso Ranskassa tosiaankin sisältyy opintoihini, mutta joka kerta sieltä on vastattu kätevästi ohi aiheen. Mistähän rautalangasta se kysymys pitää vääntää ennenkuin menee perille?

Mullehan on itse asiassa jo myönnetty opintotuki kesäkuulle, koska Pécsin yliopiston lukukausi jatkuu silloin vielä virallisesti. Koska saan kaikki tentit tehtyä sitä ennen, ei minun kuitenkaan ole mitään järkeä täällä kököttää sitä kuukautta kun voin opiskella muualla ja edetäkin niissä opinnoissani. Ongelmia on kuitenkin tiedossa, jos ja kun Kelalla huomataan että nopat tulevatkin jostain muualta eikä nimenomaan tästä paikasta. Mitä siitä, vaikka ne HOPSiini (henkilökohtainen opintosuunnitelma) sisältyisivätkin. Kelan tehtävä on näemmä pyöritellä papereita ja rankaista 'liikaa' (huimat 300€ yli tulorajan viime vuonna) tienanneita opiskelijoita, ei missään nimessä neuvoa ja auttaa. 

Kevyt antipatiat on opiskeluaikoina jo ehtinyt tuon laitoksen suuntaan kehittyä, niinkuin huomata saattaa...

No, huomenna lähden kuitenkin suosikillani eli kello 5.24 junalla kohti Budapestia ja vietän viikonlopun kikkaillen ympäri kaupunkia sukulaisten kanssa. Eiköhän siitä mielialat kohene :)

Viszlat, Sanna

Pakko olla masokisti (osa 2)...

...jos tykkää kouluhommista näin paljon. Mutta nyt on vaan niin käynyt, koska saatiin valmiiksi se Euroviisuprojekti josta viimeksikin kouhosin. Yllä (tadaa!) on ryhmämme superupea juliste, jonka meille teki eräs huippuhyperlahjakas taideopiskelija. Niin että jos meinasit pölliä julisteen itsellesi omiin kieroihin tarkoituksiisi niin oikeudet kuuluvat sitten Mannisen Mauralle, mur. 

Tehtävänä oli siis markkinoinnin kurssille suunnitella markkinointikampanja Euroviisuille, ja tehtävänannon oli tarkoitus stimuloida oikeaa markkinointisuunnitelman luomista. Oikeassa elämässäkin ne hommat joita ei itse osata tehdä, ulkoistetaan muille. Tämä välihuomautuksena niille, jotka meinasivat nillittää siitä, että ei muka oltaisi itse tehty tehtäviämme. Niin kerta.

Kuulin tänään muuten jänniä Unkarin demokratian tilasta. Täällä käytiin sunnuntaina pormestarin vaalit, ja siellä oli kuulemma 'oikein' äänestämisestä maksettu luukulla forintteja puhtaana käteen. Siis palauttamalla tyhjän lapun (=suostumalla valtapuolueen ehdotukseen) sai pikavoiton saman tien matkaan. Jännä juttu, todella jännä... 

Viszlat, Sanna

Pakko olla masokisti...

...kun tekee videoita tällä miniläppärillä. Ja ilman hiirtä. Mutta niin vaan tuli taas väännettyä yllä näkyvä Euroviisuvideo tänään yhtä kouluprojektia varten. Eihän tuo nyt mikään huikea taidonnäyte ole, mutta siinä sitten samalla näkyy vähän maisemia Budapestista. 

Ensi viikollahan ne oikeat kisat käydään Moskovassa, niitä tiirailenkin sitten Budapestista käsin ja ihan oikeasta telkkarista, vau... Tulee nimittäin ensimmäinen erä sukulaisia käymään ja palloillaan sitten pari päivää yhdessä. Pikkuhiljaa olen tässä jotain ohjelmantynkääkin suunnitellut. Toukokuun viimeisenä viikonloppuna on tulossa toinen satsi, ja sitten pitää toimia turistioppaana myös täällä Pécsissä. Ihan hyvä, kun itsellä on nolosti jäänyt muutama 'pakko nähdä'-kohde vielä näkemättä.

Suomen viimeinen kiekkopelikin eli Suomi-Usa-ottelu saatiin muuten ihmeellisellä tuurilla katsottua paikallisessa pubissa. Olihan se ihan kiva, kun kuvanlaatu oli sitä luokkaa että näki jopa, että missä se kiekko kulkeekaan. Muuta hyväähän siinä pelissä ei sitten ollut.

Viszlat, Sanna

Nimimerkki 'Hikipinko' tilittää

Se on jo kauan aikaa sitten tullut todettua, että puolet Pécsin Erasmus-opiskelijoista ovat tulleet tänne todellakin vain bilettämään ja loput puolet yrittävät edes jonkin verran opiskellakin. Vaikka on täällä hauskaakin tullut pidettyä, niin itse kyllä kuulun tuohon jälkimmäiseen puoliskoon.

Nyt se alkaa todella tuntua, kun esitelmää ja koetta alkaa tupata ihan urakalla. Huomenna on Human Resource Managementin esitelmä aiheesta 'koulutus BMW:n tehtaalla Leipzigissa', ensi viikolla olisi luvassa niin Brasilian maaesitelmä kuin esitelmä, jonka teema ei ole yhtään kunnianhimoisempi kuin 'luokaa vuoden kestävä markkinointistrategia Euroviisuille'. Ja jokainen markkinointia lukenut tietää, että siihen ei riitä mikään kian pikku iskulauseen väsäily.

Tuo jälkimmäinen on kyllä ehdottomasti meitsin feivöritti, jotain tuollaista olisi varmaan kiva tehdä sitten aikuisena joskus. Siksipä mulla meinaakin hermo mennä kun loput ryhmästäni (joka koostuu muuten ihan loistavista tyypeistä) haluaa ehdottomasti lähteä koko perjantain kestävälle viininmaistelureissulle, vaikka esitelmän tekoon on aikaa enää tämä viikonloppu. Sekin on tietysti osasyy, kun en itse kertakaikkiaan ehdi tenttiin luvuiltani juuri nyt kaikissa kissanristiäisissa juoksemaan. 

Asiasta kukkaruukkuun (mutta opiskeluasiassa kuitenkin pysyen), kuulin juuri, että lopputyön voi täällä palauttaa myöhässä, kunhan maksaa kultakin dead-linen ylittävältä päivältä 1000 ft (noin 3,4€) 'sakkoa'. Ei taitais Suomessa onnistua tuollainen laillinen lahjonta...

Viszlat, Sanna

Vappuna kieltämättä vähän harmitti, kun ei ollut koto-Suomessa heiluttamassa huiskaa ja juomassa simaa. Ylioppilaslakkikin oli jossain järkevyyden puuskassa tullut jätettyä kotiin. Mutta ei hätää, kyllä me saatiin suomalaisten voimin revittyä tunnelmaa myös täällä!

Vappuaattona pidettiin Erasmus-aikoja kerrannut loppuesitys pois alta. Minähän siis osallistuin sen tekemiseen värkkäämällä valokuvashown yhdessä kämppikseni kanssa. Loput ryhmästä tekivät niin sanotun lyhytelokuvan, joka olikin ihan järjettömän hauska: idea oli lainattu Full metal jacketista, ja ärjyvää kenraalia (?) esittävä espanjalainen jätkä eläytyi rooliinsa todella tunteella. Välillä en saanut vuorosanoista selvää, kun yleisö nauroi niin kovaäänisesti eli ihan putkeenhan se meni. 

Elokuvan jälkeen oli tarkoitus olla tarjolla yliopiston kustantamaa pizzaa ja olutta (tyylikästä, tiedän...) mutta joku valopää oli päättänyt tilata 4 pizzaa kerrallaan vajaalle sadalle ihmiselle, "kato että ne ei jäähdy"! Kahden tunnin odotteluun kettuuntuneina tilasimme sitten lopulta omat pizzat ja pidimme ex tempore Suomi-karaoketuokion olohuoneessa. Vappupäivä oli melko tylsä, koska se on täällä todella lähinnä kommunistien juhla eivätkä paikalliset lähde esimerkiksi ulos piknikille. Kaupat on kuitenkin tietysti kiinni. Käytiin sitten kuitenkin ravintolan terassilla syömässä ikään kuin vappulounas. 

Seuraavana päivänä olivatkin sitten vuorossa suomalaisten omat vappupippalot. Tarjolla oli kotona tehtyjä munkkeja, pullaa ja simaa, nam nam! Kuunneltiin samalla Suomi-Valko-Venäjä-peliä radiosta, kun ei saatukaan kuvaa netin kautta näkymään. Illalla oli tarkoitus mennä Toxic-nimiseen rokkibaariin, mutta koska siellä ei ollut ketään, oli pakko tyytyä paikalliseen Onnela-henkiseen pintaliitopaikkaan, jossa kaiken lisäksi juomatkin ovat melkein Suomen hinnoissa. Mutta kivaahan siellä oli, kun muidenkin maiden Erasmus-opiskelijat olivat päättäneet tulla samaan baariin. 

Jääkiekkoa on tosiaan täällä seurattu tiiviisti, kun löysimme onneksi linkin, jonka kautta pelejä pääsee katsomaan netistä. 

Yllä kuva kisastudiosta. Ollaan koko kevät kuunneltu espanjalaisten möykkäämistä jalkapallokisojen aikaan, joten on nyt annettu samalla mitalla takaisin ja karjuttu olohuoneessa ihan urakalla. Muita taitaa vähän ihmetyttää se, että tähän asti katsomo on aina muodostunut pelkistä tytöistä. Hauskaahan tässä on vielä se, että koska kuva tulee yleensä Tsekin TV:stä ja ääni Ylen kanavilta, niiden välillä on lähes aina minuutin ero suuntaan tai toiseen...

Nyt kouluhommien kimppuun ja illalla seuraamaan rystyset valkoisina Suomi-Kanada-peliä!

Viszlat, Sanna