Sitten vähän arkisempiin puuhiin. Kuudesta tentistä olen saanut nyt pakerrettua neljä, eli voiton puolella ollaan. Tänään kirjoittelin pois yhden pyytämättä ja yllätyksenä tulleen essee-tehtävän, joka onneksi pohjautui yhteen aiempaan esitelmään eli melko kivuttomasti siitä selvisin.
Bulgarialainen kämppikseni D lähtee huomenna kesätöihin Jenkkeihin, Nantucketin saarelle ja hullu ikävähän tässä meinaa tulla. Kyllä tähän on osannut jotenkin varautua koko kevään ajan, mutta on se silti haikeaa kun on kaikki arki ja juhla jaettu puolen vuoden ajan ja sitten viuh, tyypit häviävätkin pois... Ensi viikolla lähden sitten minäkin kohti Strasbourgia ja kesäyliopistoa, joten pakkailemaan pitäisi jo alkaa.
Ulkona on edelleen ihan hervottoman kuuma, ei tällainen suomalainen kalpeanaama kykene siitä oikein enää nauttimaan kun iho kärähtää samantien ja päässä alkaa heittää. Ja tuon tatskankin kanssa pitää nyt olla varuillaan, niin sen kanssa pitää pari viikkoa pysytellä varjosalla vielä. Muuten se on kyllä lähtenyt paranemaan varsin mallikkaasti, punoitus hävisi jo. Nyt odotellaan sitten sitä ah niin ihanaa rupivaihetta.
Viszlat, Sanna
Muistan tuon jäähyväisvaiheen liiankin hyvin :( Melkein joka päivä parin viikon ajan lähti joku ja aina oli ihan kamalan haikeaa. Pahimpana tietenkin oma lähtö.. Tässä vaiheessa, kahden vuoden jälkeen, ei voi muuta sanoa, kun että onneksi on Facebook ;)
VastaaPoista