Valon kaupunkiin matkustelin siis viime lauantaina, ja nähtävyyksien näkemiselle aikaa oli tasan yksi päivä ennen kuin lento kohti kotimaata kutsui maanantaina. Lähdin siis heti aamu kahdeksalta kohti ensimmäistä pakko nähdä-juttua eli Jim Morrisonin hautaa.
Doorsin nokkamies vetää viimeisiä sikeitään Père Lachaisen hautausmaalla itäisessä Pariisissa. Haudan löytäminen oli todella vaikeaa, mutta lopulta se löytyi sokkeloisten käytävien sekamelskasta. Kuten kuvasta näkyy, ranskalainen hautausmaa ei juuri muistuta suomalaista. Haudat olivat suurelta osin suljettuja kryptoja ja tavishaudatkin olivat kokonaann kivestä tehtyjä.
Seuraavaksi kävin pällistelemässä kuuluisaa Pompidou-rakennusta, josta tekee mielenkiintoisen se, että kaikki ilmastointi-, vesi- sun muuta putket ja hissit on rakennettu talon ulkopuolelle ja sisätila on kokonaan avointa. Talo onkin ideaali kaikenlaiseen taidenäyttelytoimintaan. Rakennuksen ulkomuodosta voidaan sitten olla montaa mieltä.
Pihalla oli hieno suihkulähde, jonka muistelin olleen myös ranskankirjani kannessa joskus ala-asteella.
Seine. En saa joista mitään kicksejä, minusta kaikki näyttävät aika lailla samalta eli melko rumalta suoraan sanottuna. Järvet ja meret ovat sitten paljon ihqumpia.
Eiffel-torni oli käsittämättömän vaikea löytää ottaen huomioon, että pytinki ei ole mitenkään liian matala. Ainaki idästä päin lähestyttäessä rakennukset peittivät sen tehokkaasti, joten harhailin aika pitkään ennenkuin paikallistin maailmankuulun profiilin horisontissa. Mutta odotus ja käppäily oli kyllä sen arvoista, olihan se aika vaikuttava näky!
Itse torniin en noussut, koska turistilaumat tekevät tähän aikaan vuodesta jonoista ihan mahdottomia ja liputkin ovat hinnoissaan. Sitä paitsi rakennelma oli todella vaikuttava ihan alhaalta päin ihailtunakin. Kuvia räpsin ihan tuhottomasti, tässä nyt kuitenkin vain kaksi.
Seinen toiselta rannalta löytyi tunneli, johon prinsessa Dianan maallinen vaellus päättyi kymmenisen vuotta sitten. Tunnelin yläpuolella olevaan kaiteeseen oli kirjoiteltu jos jonkin näköistä muistokirjoitusta.
Riemukaari Champs Elyséen päässä.
Popin kuninkaan kuolema näkyi tottakai Pariisissakin.
Lopulta päädyin Louvren pihalle huljuttelemaan varpaitani suihkulähteeseen ja toteamaan, että olin onnistunut polttamaan itseni aika lahjakkaasti harhailtuani auringonpaisteessa koko päivän. Sisälle en mennyt samasta syystä kuin Eiffel-torniinkaan. Pariisi oli kyllä ihana kaupunki, jonne pitää joku päivä päästä uudelleen, ja katsella kaikki nyt väliin jääneet nähtävyydet ihan ajan kanssa läpi.
Nyt olen siis helvetillisen lentomatkan (ei enää ikinä SAS:ia tai Charles de Gaullen lentokenttää) jälkeen ollut ja vajaan viikon Suomessa, ja vaihto-oppilasaikani on sen myötä tullut päätökseensä. Seuraava haaste on uuteen kämppään muuttaminen ja opiskelujen jatkaminen syssymmällä, nyt vietän ensimmäistä kunnon kesälomaa moneen vuoteen (repikää siitä: opiskelijakin saa kerrankin pitää kesälomaa!).
Kiitos kaikille blogiani lukeneille, mukavaa että näinkin monta enemmän tai vähemmän kiinnostunutta ihmistä jaksoi lueskella toilailuistani. Lähtekää vaihtoon, matkustelkaa ja menkää vielä kun voitte!
Aurinkoista kesää kaikille,
Sanna
